Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kukkien kauneus on siellä haihtuvampi kuin ihmisten ilo; seitsemän kuukauden kestäessä kattaa siellä maan silmiä häikäisevä hanki ja vedet järkkymätön jää; mutta ei koskaan kevät ole suloisempi kuin sellaisen talven kuluttua; ja kuitenkin on sen suloisuudessa alakuloisuutta, jota sydän hellii, jota se ymmärtää ja josta se nauttii.
Minä olen kainu kun syvän salmen siika, Murehella täytetty pienonen piika. En vielä muistane kovin monta vuotta, Valitella täytyy jo kuitenki totta. Maailman meri se on vaarallinen aivan, Pian myrsky särkevi pienosen laivan. Ei aina käynti ole kukkien päällä, Toisin ajoin ompi orjan tappuria tiellä. Välistä se näyttää kun ilonen ois olla, Usiammin taitavi murepilvi tulla.
Niinkuni kukkasvars, täys umppuja, puhkeamallaan, Suomen on kirjallisuus, Sunkin hoitelemas. Kukkien hoitajatar! Ota tääkin lempesi huomaan: Kohta se kastamanas työntyvi tuoksuamaan! Inhuuden ihantelijalle.
Aivan kuin elämässä suuret valtaavat himot rakkaus, kunnianhimo, halu saada valtaa, tai kultaa, tai mainetta, tai tietoa muodostavat nuoruutemme lyhytaikuisten kukkaisten komean perä-alan, kohoittavat meidän silmämme niiden hymyilevien kukkien yli näkemään vilahdusta korkeammasta valasta, kuitenkin, kuitenkin estävät meitä näkemästä sitä avaruutta, joka leviää niiden takana ja ulkopuolella.
Vaan jos se huvittaa sinua, mahdat mielelläsi antaa heille kaiken tarpeellisen hoinnon; se näyttää sinun ainoastaan liikkeellä tahtovasi olla, ja ei taida häiritä muita askareitasi." "Niistä tulee myös hyvä lemu huoneesen," vastasi Anna. "Lääkäri sanoi viimein täällä ollessaan kukkien pitämisen huoneessa olevan aivan terveellistä.
Helkan oli kuitenkin jo alusta onnistunut voittaa muijan suosio jollakin pienellä avuliaisuuden osotuksella, ja tätä muija palkitsi tuon tuostakin kauniilla kukalla, hyvällä omenalla tai päärynällä ja välistä maukkaalla porkkanallakin, joka ei myöskään ollut ylenkatsottava. Vaikka vanha Piilin muija ulkomuodoltaan olikin vähän karkea ja jäykkä, oli hän kuitenkin suuri kukkien rakastaja.
Ja näettekö te, lapsi luuli kuulleensa kuinka kesätuuli kuiskasi kukkien seasta; tule kanssani! tule kanssani avaraan maailmaan!
Hän ei tunne niitä noiksi ihailtaviksi valopisaroiksi, jotka äsken lentää liihyttelivät sinne tänne, tuhansien puhjenneiden kukkien eloisassa, kullankiiltävässä, helmikirkkaassa henkäyksessä. Ne värisevät pimeydessä.
Ruustinna istuutui keinutuoliin ja sanoi: »Voi kuinka täällä tuntuu somalta, kun tuolta puutarhasta tulee tuomen ja kukkien tuoksu. Meistä oli niin hauskaa tänne tullessa istua tuolla tiepuolessa kivellä, kun siinä vieressä komea tuhatvuotinen honka humisi haamun tuulessa laulaen viatonta luonnon lauluaan. Tulin ajatelleeksi, säästääkö tukkilaisen kirves sitäkään.
Samaan suuntaan kulkee hänen teoksensa »Kukkien äly» v. 1907; siinä hän tutkii kukkien tuoksun kehkeytymistä ja paljastaa taipumuksiaan lääkärialalle. Korkeimmille kuvitteluille hän osaa antaa kouraantuntuvan muodon ja päinvastoin todellisuuden tapahtumille aatteellisia selityksiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät