Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Viimeiset voimansa kooten hyökkää härkä häntä sarviinsa seivästämään, mutta vielä kerran väistää vastustaja, ja kun sarvet vaatteeseen sotkeutuvat, uppoo espadan säilä sydämeen, ja siihen kaatuu vainottu, vuodattaen verensä arenan hiekkaan, kuninkaan ja hänen kansansa huviksi, heidän huudoilla ja kukkasilla tervehtiessä suurta sankaria.
Matkustajamme olivat myöskin kutsutut ja heidän piti tuleman sinne Arkaadian paimentyttöinä kukkasilla kiedotuilla sauvoilla varustettuina.
Ihan ihmeellinen sattuma, että tämä kukkanen oli voinut kasvaa täällä ... yksinäisenä ... ja kuusisataa penikulmaa kotimaastansa! Kukkasilla on oma historiansa, vieläpä romaninsakin. Ja tämän tuo kunnon ukko nyt uusi itsellensä luullen kertovansa sen Mérautille. »Minkä luonnon ihmeen ja geologisen oikun kautta on tämä pikku matkailija voinut itää täällä Saint-Mandéssa ... tammen juurella?
Ihmisjoukko toisteli kehuen, että koko tie Antiumiin asti peitetään kukkasilla, joita on keräilty yksityisten puutarhoista ja ostettu kalliilla rahalla kauppiailta Porta Mugioniksen luona. Jota pitemmälle päivä joutui, sitä enemmän ihmistungos kasvoi. Toiset olivat tuoneet tien vierille koko perheensä.
Mut näkki se aaltoja soutaa Ja Ahdille anteja vie. Emo etsien huoneesta huoneesen käy, mut häntä, oi häntä ei missään näy, oi, minne äidin lintunen lensi? He verhosivat ikkunat uutimiin ja katu kuusenlehvillä peiteltiin. Miksi, miksi on nyt kaikki niin hiljaa! Oli sitten niinkuin kukkasilla kuljettu ois, kuin kallista jotakin ois kantaneet he pois. Oi, miksi kaikki ihmiset itkee?
Hän kainoin silmiensä paistehilla Sydämmessäin saa kevään kukkimaan, Ja perhot liehuu syämmen kukkasilla: Ne suudelmat on, jotka hältä saan.
Tämän vastauksen saatuansa nuorukainen alkoi lauleskella: Suomi sulo, sorja, kaunis! Oi, kun totta sanoo saan: Suomi on mun kotimaan'! Laulu kuului somalta kyytimiehen korviin, ja heittäen silmäyksen nuorukaiseen, joka oli laulanut, näki hän, että muutama kyynel hänen mustista silmistänsä vieri kädessä oleville kanerville, ja kysyi: »Mitäpä herra noilla kukkasilla tekee?» »Vien ne kotiini.
Ei hän milloinkaan ollut unohtava tätä jumalanpalvelusta tässä kukkasilla koristetussa temppelissä, johon kesäiset lauhkeat tuulahdukset virtailivat auki olevista ikkunoista ja auringon valo laskihe seurakunnan yli; niin, ei milloinkaan! Sadetta ja päänsärkyä. Litis, latis, loiskis, loiskis! Mitä lotinaa minä kuulen? kysyi Meeri eräänä aamuna unisella äänellä.
Siinä kulki hääsaattue kaikessa komeudessaan vanhuksen ohitse, kun hän kyyristyneenä pensaan taakse terävin katsein silmäili nuorta morsianta, joka täydessä juhla-asussa, korkea kruunu päässä, koristettuna kiillekullalla ja keinotekoisilla kukkasilla, ajoi saaton etupäässä komean sulhasen vieressä, joka Ahvenanmaan tavan mukaan oli noutamassa häntä kotitaloonsa vihkiäisille.
Main kirstu oli valmiina; se oli ylt'yleensä koristettu kukkasilla, ja itse lepäsi hän siinä, pää painuneena pientä tyynyä vasten, tyynenä ja rauhallisena kuin olisi hän nukkunut. Tuontuostakin hiipivät vanhemmat ja sisaret ja palvelijat kirstun ääreen, mutta kukaan ei uskaltanut itkeä eikä nyyhkyttää, sillä niin onnellisen näköinen oli pikku Mai.
Päivän Sana
Muut Etsivät