Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025


Hiljaiset kevätyön äänet, joita Mathieu kuuli avoimesta ikkunasta, tuntuivat hänestä nyt ikuisen hedelmällisyyden kehoituksilta. Kaikki iti, kaikki kasvoi ja puhkesi kukkaan tänä rakkauden vuodenaikana. Rajaton taivaan avaruus, kimaltelevat tähdet, kaikki saarnasi vetovoiman suurta lakia. Maa lepäsi alapuolella pimeässä kuin nainen puolisonsa sylissä.

Tämä istui turvepenkillä ja katseli tarkasti erästä sudenkorento-paria, jotka ajelivat toisiansa kukasta kukkaan. Nähkääs kapteeni Berndtsson, kuinka nuot lyhytikäiset olennot huvittelevat, vaikka heidän täytyy kuolla, auringon laskiessa... Nähkääs, heillä on kahden hauskaa, vaikka ilo on lyhyt...

Polvet koukussa, kyynäspää polvella ja kämmen leukaa vasten hän jäsentänsäkään värähdyttämättä istui tuokioisen siinä, ja väsyneeltä näytti se silmäys, jonka hän loi portaiden vieressä kasvaneesen, nyt jo kokonansa kuihtuneesen kukkaan.

Siin' aina syntyy Myrjaadit aatteet, Miljoonat pyyteet Sekunnittain, Yläälle nousten Luo alkulähteen Laill' aamutalmain Hajaantuvain. Ja Kaikkivalta Hän punnitseepi Myrjaadit aatteet Salaiset nää; Ja pahain antaa Hän kuolla yöhön, Hyvätpä kukkaan Iäksi jää. Miljoonat toiset Sydänten luomat Pahuuttomat ja Hyvyyttömät, Pään pälkähykset Nuo turhat, tyhjät Luvalla Luojan Elähtävät.

Pian pidettävät kaksoishäät olisivat olleet aivankuin perheen pitkällisen onnen ja ilon kukkaan puhkeaminen. Heillä oli tähänkin asti ollut surunsa ja väliin oli itkettykin, mutta silloin oli aina liitytty lähemmäksi toisiaan ja lohduteltu toinen toistaan; vielä ei ollut ketään puuttunut illalla niistä hellistä, viimeisistä syleilyistä, jotka parantavat kaikesta.

Tämän huomasivat lintuset, sen keksi jänis ja metsän muut asukkaat, vaan he eivät kukkaan koskea hennoneet, se kun ylen oli ihana katsella. Mutta tulla tuhutteli terhenistä tietään kerran kaunis ihmislapsi. Pieni hän oli ja iloinen, sini-silmä, pää kahara.

Paikka, jossa nainen oli alkanut kaivaa hautaa, näytti kammottavan mustalta kasteessa kimaltelevan nurmikon keskellä. Olisipa hän kuopannut ruumiin tänne maahan ja sitten lähtenyt tiehensä kenties olisi vielä hänen onnensa puhjennut kukkaan jossakin toisessa maailman ääressä. Mutta nyt oli se myöhäistä. Nyt täytyi kestää, täytyi päättää uhman työ, joka tänään oli niin synkästi alkanut.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät