Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
"Anteeksi, että kysyn mutta voitteko te, herrani, sanoa minulle, onko rouva jo saanut lapsensa?" Mathieu vastasi, että rouva Séguin oli jo synnyttänyt, mutta että hänellä oli ollut kovia tuskia neljäkolmatta tuntia. "Niin, se ei minua kummastutakaan, rouvahan on niin heikko. Mutta minä olen iloinen joka tapauksessa. Kiitos, herrani." Nyt tuli rouva Rouche sisään ja sulki sitten hiljalleen oven.
ELLI. Tapasin Ollin tuolla järvellä, mutta ei hänkään mitään tiennyt. LEENA. Outoa tuo tosiaankin on. Ei ihme, että isäntä on niin harmissaan. ELLI. Varmaan Eero saa häneltä kovia nuhteita, jahka vaan kotia tulee. LEENA. Luultavasti hän niitä ansaitseekin. Mistä sen tiedätte? Onhan voinut jotakin tapahtua LEENA. Jaa onnettomuuttako? Niin, ei sekään mahdotonta ole. ELLI. Armollinen taivas!
ANTEBO S. Sinä siis tahdot tykkänään jättää maailman?: EBBA. Tahdon. Ah, rakas isäni, älä minua enää vie sinne! Huu! Siellä övat ihmiset niin pahat, niin viekkaat ja petolliset! He katsovat niin vihaisesti ja puhuvat niin kovia sanoja! Sinä et saa viedä minua täältä! ANTERO S. Sinä tiedät, etfen sinua milloinkaan pakoittamalla ole vaatinut yhtä taikka toista tekekemään.
Mutta sinä yönä, hän oli kärsinyt kovia tuskia edellisinä vuorokausina, ja hänen kärsimyksensä olivat sovittaneet minut hänen kuolemansa kanssa. Ne vähenivätkin kuoleman lähestyessä; hän pyysi minua niinkuin muinoin lapsena, nukuttamaan itseänsä laululla. Ja minä lauloin, minä jaksoin laulaa. Hän nautti siitä ja siitä sai lauluni yhä enemmän voimaa.
Kreivi Bernhard kärsi usein niin kovia ruumiillisia tuskia, että hän toivoi kuolevansa; mutta vielä enemmän hän rauhallisempina hetkinään kärsi siitä sanomattoman toivottomasta tunteesta, että oli yksin maailmassa.
Kovia koettelemuksia on ollut, vaan hän on voimia antanut, joka kuormankin on pannut.» Nikkilän emäntä istui vakavana, käsi poskella mietteissään. Omalle kohdalleen hän ei ollut ajatellut Jumalan huolenpitoa koskaan, eikä nytkään ajatellut. Hän ei ollut elämässään huomannut mitään ihmeellisempää.
»Enpä olisi luullut», sanoi majuri Dalgetty, kömpiessään pystyyn vuoteeltaan, jona hänellä oli ollut kasa kovia kanervanvarsia, »että voisi olla näin vastahakoista nousta sijalta, joka on talliluudan kovuinen.
Kauan silmäsi häntä marskin rouva ystävällisesti sanaa virkkaamatta; sitten luki hän puolisonsa kirjeen. Tälläaikaa katseli Martta ympärilleen. Häntä kummaksutti kaikki mitä näki. Mutta pian heräsi hän kun rouva kylmillä sanoilla lausui: "Tästä päivästä olet sinä minun orjattareni." Semmoisia sanoja, niin kylmiä, niin kovia ei ollut Martta ennen kuullut.
"Mutta silloin sinun pitää olla oikein hyvä", jatkoi Dora salaperäisesti, "sinun pitää olla oikein hyvä ... et saa milloinkaan suuttua pieneen vaimoosi ... et saa koskaan lausua kovia, epäystävällisiä sanoja... Sinusta tulee kohta oikein hyvä ja kiltti isä!..." Hän kohotti päätään, kietoi käsivartensa vielä lujemmin Eugenin ympärille ja katsoi häneen riemuitsevasti hymyillen.
Kun hän masennettuna semmoisista paikoista kääntyi pois päin menemään, niin jotkut emännät hänelle oven suuhun leivänpalasen veivät, motkottaen: "Ei suinkaan siitä muulla pääse kuin antamalla!... Jos ei niille anna, niin sitten pitkin mailmaa molottavat, että siellä ja siellä oltiin niin kovia... Tuos on, ota nyt!"
Päivän Sana
Muut Etsivät