Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kun tänäpänä jumalanpalveluksen jälkeen olimme yhtenä puutarhassa kävelemässä, hän sanoi minulle: "Kitty orpana, voitko koskaan muistaa saarnan pää-osia?" "Kotonani", minä sanoin, "saarnassa ei koskaan ollut mitään osia; se oli aina yhtenä jaksona alusta loppuun asti." "Minä arvaan, ettet sitten pitänyt väliä käydä kirkossa?" hän kysyi. "Minä kävin aina halusta Herran huoneessa," minä vastasin.
Siinä huolestuneessa tilassa, johon Uriah'n ilmoitus kotonani oli saattanut minut, olin sangen paljon ajatellut niitä sanoja, joita Agnes oli käyttänyt, kun puhuimme tuosta asiakumppanuudesta. "Minä tein, mitä, toivoakseni, oli oikein.
Jo pienenä poikana, ennenkuin oikein tiesin tuota »isoa Lönnrotia» vielä olevan olemassakaan, kaikui Lönnrotin nimi kuitenkin korvissani erään hänen sukulaisensa nimenä. Hän oli silloin ja on vieläkin pappina kaukana pohjan perillä, josta tullen ja jonne mennen usein kävi kotonani läpimatkalla.
Minä näin kotonani käydessäni niin ihanan neitosen, että heti olisin häneen mielistynyt, jos vain minulla vielä olisi sydämmeni tallella ollut, mutta se oli jo mennyt matkoihinsa.» »Pitkiä puheita pidät, mutta et muista sanoa morsiamesi nimeä.» »Sitä et saakkaan tietää, ennenkuin tulet kihlajaisiin. Mutta nyt, näemmä, ihmiset jo rientävät asemalle; kohta juna lähtee.
Sillä aikaa kun sinä olet ollut täällä minulle seurana, on poliisimestari käynyt kotonasi. Poliisimestari käynyt kotonani minun luonani! huusi Lejonborg äärimmäisen epätoivoisena. Ja avannut sinun pöytälaatikkosi, lisäsi V., sekä tarkastanut paperisi ja löytänyt tämän kirjeen... Luonnollisesti se sinua kummastuttaa, ystävä-parkani! Tuo kirje löydetty minun pöytälaatikostani! huudahti Lejonborg.
»Hyvä te olette siis knaappini mutta te puhuitte tyttärestäni tyttärenihän, toivon minä, on hyvässä turvassa kotonani Lüttich'issä jossa myös koko sydämeni ja sieluni halulla soisin hänen isänsä olevan.» »Tämä neito tässä», virkkoi Durward, »on nimittävä teitä isäksi, niin kauan kuin me tässä paikassa olemme.»
Aina ei oikeen käsittänyt tuon hävyttömän poikanulikan puhetta, sillä hänen omat sydämensä tunteet olivat siksi sekanaisia ja hajanaisia, ett'ei ulkonaiset tapaukset voineet anastaa koko hänen huomiotansa, mutta että tuo Hannun puhe oli jotakin pahaa, sen hän kyllä huomasi. "Menkää nyt, hyvät lapset, kotianne ja antakaa minulle toki kotonani rauha!" sanoi Aina pojille.
Riemuisena juoksi sulhasensa häntä vastaan, tervehti ja pyysi astumaan sisään; Katripa ei tullut, vaan sanoi: "Minun ei sovi enää olla kotonani, ja sinä tiedät, Patrik, ukko Mac Kay'n sanovan meitä Irlantilaisia niin kevytmielisiksi, että menemme naimisiin, vaikk'ei meillä ole mitään; saamme muka sitten suuren perheen, mies rupeaa juomaan ja vaimo tulee onnettomaksi.
"Puolen tunnin päästä", ähki setä Pietari. "Jospa nyt istuisin kotonani viileässä huoneessani! En minä käsitä, miten järjelliset ihmiset voivat ollenkaan lähteä maalle." Rouva Terning seisoi pihalla, pitäen vanhempaa poikaansa kiinni kädestä, ottamassa vastaan vieraitansa. "Hyvää päivää, hyvää päivää, setä, tervetuloa maalle! Hyvää päivää, hyvä Konkordia!
Maininnut olen jo, että minua vaivasi levottomuus kolme päivää, kunnes vihdoin keksin syyn siihen. Kadullakaan ai löytänyt rauhaa. Tämä ei ollut siellä eikä tuokaan ollut siellä ja mihinkä oli sekään mennyt? Ja kotonani oli vielä pahemmin. Kaksi ehtoota vaivasin itseäni kysymyksellä: Mitä puuttuu minulta sitten tässä sopessani? Mikä tekee oloni täällä niin kiusalliseksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät