Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Kun minä ajattelen tämän maailman tavaran turhuutta ja katoavaisuutta, niin enpä voi olla iloitsematta siitä, että löytyy toinen parempi maailma; aika väliin on uskonnollinen lohdutus ainoana lohdutuksenamme. Hoida tarkoin terveyttäsi, lapseni, äläkä anna jalkojesi kostua, sillä kotiisi lähettämästä kirjeestäsi huomaan sinun käyskentelevän, ilman aikojaan, kosteilla paikoilla.
Mutta tämä oli kai kuitenkin parasta Torger, sanoi kirjuri; ei ole kovin hyvä matkustaa vieraissa maissa, näetkös, ja sitä paitse sinä olet liian vanha ruvetaksesi käymään oppia nyt enään. Sinä et olisi kestänyt kaikkea sitä taistelua ja vaivaa, ja olisit tullut kovin paljon ikävöimään kotiisi. Niin kai taitaisin tehdä, kuiskasi Torger lumivalkeana. Mitä? pyörrytkö? huusi kirjuri kauhistuen.
Peto on minun armaani, vaan peto arka, hän askelta säikkyy, hän ääntä jo karkaa, kun kutsut, hän pelkää, kun huudat, hän lymyy ja silmänsä lehvien halki vain hymyy, hänet saada voi saaliiksi ahdistamalla, kun vuori on eessä ja jyrkänne alla, voit vangita hänet ja kotiisi kantaa, mut silloin hän saattaa iskunkin antaa, voi hyväillen hyökätä, suudellen purra ja itse sun haavojas haikeimmin surra.
Ja sinä Heikki, laita nyt itses Simo Hanskurin luokse; sillä jos kaunoinen Katri neito saisi kuulla minkälaisen seurakumppalin sinä olet tuonut kotiisi, eipä hänkään mahtais olla siitä mielissään enempää kuin minä. Vaan mitäs nyt? Onkos sen pojan pää ihan pyörällä? Lähdetkö vai ulos ilman haarniskaasi, nyt kun koko kaupunki on nurinnarin?"
'Sinäkö, Matti, täällä! sanoi hän, ja samassa seisahtuiwat he minun kohdalleni. 'Minulla olisi sinulle, Kerttu, jotakin asiaa kahdenkesken sanottawaa; ole sinä, Tiina, hywä ja mene edeltäpäin kotiisi, me tulemme Kertun kanssa wähän jäljestä! sanoin rohkeasti, waikka henkeni ahdisti kowan sydämenlyönnin wuoksi. Tiina totteli. Nyt olimme kahdenkesken.
"Herra," huudahti hän, "oikea kätesi on terve: ota tämä taulu ja kynä ja kirjoita palvelijoillesi, että he illalla tulevat noutamaan sinut kotiisi, jossa sinun on mukavampi olla kuin meidän köyhyydessämme. Katso, me asumme täällä köyhän lesken huoneissa, joka palaa pian kotiin poikansa kanssa. Tämä poika tässä lähtee viemään kirjettäsi, ja me saamme kaikki ruveta etsimään toista turvapaikkaa."
"Tällä tavoin me kaikki seuraamme sinua uuteen kotiisi", sanoi eversti ja sulki syliinsä Emilian, "niin, niin, sinä et meistä pääse!" Suloisina kyyneleet virtailivat Emilian poskille, hän syleili isäänsä, äitiänsä ja sisaruksiansa ollen niin liikutettuna, että hän vasta hetken päästä saatti heitä kiittää.
Päivän Sana
Muut Etsivät