Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Tuskin oli Marcus noussut kylvystä ja joutunut »epilatorien», karvannyppijä-orjien, käsiin, kun »lector» eli esilukija astui sisään, pronssikotelo riippumassa vatsan päällä, kotelossa papyruskääröjä. "Tahdotko kuulla?" "Mielelläni, jos se on sinun teoksesi," vastasi Vinitius, "muuten mieluummin juttelisin. Tähän aikaan on runoilijoita sellainen määrä, että he ahdistavat meitä joka kadunkulmassa."
Kaikessa tapauksessa puhui hän rakastetullensa sangen kauniisti »toisesta elämästä» haudan tuolla puolla ja teki sen hiljaisella äänellä pitäen samalla Señoran käsiä omissansa. Kaulassansa kantoi hän pyhän Neitsyen kuvaa kotelossa, joka hänellä aina oli yllänsä; sen lahjoitti hän nyt Señoralle. Voitte kuvitella hänen ilonsa!
Selkeä pohjoinen: alkutekstin mukaan selkeissä yläilmoissa syntynyt pohjoistuuli. Huotra: kallisarvoista peistä säilytettiin putkenmuotoisessa huotrassa eli kotelossa. Harpyian pojat: ks. Il. XVI 149-151, Sel. Ikivalta ja mainen mies: Apóllōn ja Paris, ks. Il. Jumalien taistelu. Molempien joukkojen varustautuessa taisteluun Zeus lähettää Themiin kutsumaan jumalat Olympoksen kukkulalle.
Kotelo annettiin minulle tarkastettawaksi ja minä olin uteliaisuudessa kylläksi halukas ottamaan sen wastaan. Minä awasin sen. Kotelossa oli metaljongi, kauniin naisen muotokuwan kanssa, pieni myttyyn kääritty paperi ja pieni suortuwa hiwuksia.
Se, mistä valitat ei ole muuta kuin maallinen kuori, joka ympäröi kaiken elävän niin miehen kuin naisenkin; mullassa pitää kasvinkin kasvaa, kotelossa juuri pitää toukan kehittyä perhoseksi. Voitko todellakin olla niin sokea, että sinulta jää huomaamatta korkeampi ja jalompi elämä, joka ei milloinkaan missään kauniimmin kehity kuin rauhallisessa kodissa.
He istuivat taas kahden kaikkein pyhimmässä kahvia juoden, ja Jakobin piippu tuprusi vahvasti. Bervenillä oli oma merenvahapiippunsa mukanaan kotelossa ja omaa valikoitua tupakkaansa. Hän seisoi vielä pienen pöydän ääressä sohvan vieressä täyttäen erittäin huolellisesti piippuansa. Nyt hän raapaisi tulta ja imi piippuaan, kunnes se oli kunnollisesti syttynyt.
Sitten otti hän taas erään kukkais-kimpun, johon hopeainen solki oli kiinnitetty ja jonka ala-päässä myöskin oli painettuja värsyjä. Samassa, kun hän irrotti soljen, putosi siitä jonkunlainen kotelo. Hymyillen avasi Klairon kotelon. Hämmästyksen huudahdus pääsi hänen huuliltansa. Kotelossa oli kaula-vitjat, tehdyt suurimmista ja ihanimmista hohto-kivistä, loistavista kuin taivaan tähdet.
Oi, miten hiuduin kolkon vierailla mailla! Kuin kuihtunut kukka Kasvintutkijan kotelossa Oli sydän mun rinnassain.
Kun ensimmäinen kappale oli soinut loppuun, sai Lents kuulla niin paljon kiitosta, että hän painoi silmänsä maahan, ja kaikki kiitossanat olivat niin suoraan sanotut, ettei niissä ollut tinkimisen varaa kohteliaisuuden kannaltakaan. "Isoäitimme käski onnittelemaan teitä", sanoi tohtorin vanhin tytär, ja Bertha huudahti: "Kuinka monta ääntä sentään tuommoisessa kotelossa on olemassa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät