Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"Nä'ettekö tätä kosteata, ränsistynyttä talonpoikaista asuntoa, joka on Klairon'in viimeinen turva, ja josta hänen on pitänyt vähitellen myödä, elättääksensä, kaikki huone-kalut, ainoat kuva-koristeensa ja omaisuutensa? Nä'ettekö tätä tyhjyyttä, tätä hiljaisuutta, joka ympäröipi Ranskan jalointa taiteilijatarta? Katsokaas tätä Elektra'a, Amenaide'a ja Semiramis'ta!
Minun akkunastani on siksi hankala tirkistellä alas pihan pohjalle, etten ole voinut tarkoin erottaa Vuoksen kasvonpiirteitä. Muutamana perjantaina näihin aikoihin tulee kylpemään mennessäni pohjakerroksen käytävässä vastaani ryhdikäs ja reippaasti astuva nuori herrasmies, sivellen kammalla kylvyn jäleltä kosteata tukkaansa. Hyvää huomenta! tervehtii hän kohdalle tultua reippaasti.
Lieneekö ruuti ollut kosteata, vai mikä liene ollut syynä, mutta pyssy rupesi vaan suhahtelemaan. Peljästyneenä nakkasi veljeni sen kauas savikolle. Siinä se tuprueli, ja me odotimme yhä vielä pamausta. Ei kukaan uskaltanut lähestyä pyssyä, eikä käydä siihen käsiksi. Vihdoin rohkaistiin luontomme; pyssy tutkittiin ja huomattiin, että latinki jo oli mennyt.
Ja kauniilta se kai näytti, koska matami, kun vaunut olivat ohitse menneet, pyyhkäisi jotakin kosteata silmistään, lausuen: »Niin, siinä se meidän Iiri nyt lähti vaunuissa kukapa olisi uskonut, kun hän Renkalassa paimentyttönä oli, että hän noin olisi menestynyt ja arvoon tullut.»
Tämä seikka ynnä järjestys ja puhtaus, joka ylimalkaan vallitsee, tekevät Lontoon, vaikka ilma on siellä kosteata ja alati kivihiilen savulla sekoitettua, kuitenkin terveellisemmäksi, kuin monet muut suuret kaupungit ovat.
Hän palasi sieltä pian takaisin, nosti ruhtinattaren vaunuista ja kuljetti hänet kosteata niittyä pitkin kaislikkoon. Rannalla oli pieni venhe, joka näytti uivan pikemmin sumussa kuin vedessä. Peräsintä hoiti harmaaseen, risaiseen vaippaan puettu vanha mies, jonka pitkä valkoinen tukka riippui takkuisena silmillä. Hän näytti vaipuneen unelmiinsa ja piti silmiänsä suljettuina.
"Tärkeätä", jatkoi Lomaque, "sillä se koskee sisarenne kohtaloa tällä kauhealla ratkaisuhetkellä". Tämä muistutus vaikutti silmänräpäyksessä. Trudainen ojennettu käsivarsi taipui alas ja hänen kasvoissaan tapahtui äkillinen muutos. "Vartokaa hetkinen", sanoi hän heikolla äänellä; ja kääntyen pois, nojautui hän vasten seinää ja painoi kuumaa otsaansa kylmää, kosteata kiveä vasten.
Tässä oli suurenlainen metsälampi, jonka toisella rannalla oli kallio, toisella, vastakkaisella, kosteata noromaata. Kalliolta jatkui maa sileänä, viemisenä, rantaan saakka. Ulompana kalliosta alkoi ikivanha honkametsä, Tuosta lammista saattaa minulla olla hyvä turva hallaakin vastaan, sanoi hän itseksensä, ja tälle paikalle päätti hän siis rakentaa pienoisen kotinsa.
Hän näyttikin väsyneeltä ja rasitetulta, saarnan loputtua astuessaan sakaristoon. Syvään huoaten vaipui hän tuolille, hengähti muutaman kerran kiivaasti ja pyyhki kosteata otsaansa. Sitten sulki hän silmänsä ja istui hetken aikaa kyynärpää pöytää vastaan ja pää käden nojassa.
Tässä, hän arveli, löytyy kenties vettä. Hän koetti pidättää hevostansa, mutta töin tuskin se häneltä onnistui ja vielä suuremmalla vaivalla hän astui hevosen selästä. Hän paneusi polvillensa ja kaapi käsillään heikosti ylös hiekkaa. Se oli hyvin kosteata. Hän oli melkein menehtymällänsä turhaan työhönsä. Vihdoin, kun hän oli kaivanut noin jalan syvältä, pulpahti vähäisen vettä esiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät