Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Maine kuninkaantyttären erinomaisesta kauneudesta ja siveydestä oli Admetonkin korviin joutunut, ja hän päätti hänkin lähteä neitoa kosimaan. Ja erehtyikö vai ei, mutta niin kait hänestä näytti, että siveä neito häneen katseli ihan toisilla silmillä kuin muihin kosijoihin. Tämä hänen uskaliaisuuttansa yllytti.
Jos uskaltaisin, niin varmaankin aivan paikalla lankeaisin eteenne ja tunnustaisin, että..." "Mitä että?" keskeytti Klaara, punastuen korviin saakka. "Että minä Oi, jos rohkenisin sanoa!" "Varmaanhan ette minua tarvitse kainostella," kiiruhti Klaara vastaamaan.
Katsokaa ylimyksiä, joiden perimöisien arvonimien tulisi englantilaisiin korviin kuulua pasuunan ääneltä, joka voisi herättää hitaimmankin halveksimaan rahakukkaroa ja maineen halua.
Minun olkapääni saavat kärsiä, jos huutosi kuuluvat isäntäni korviin saakka.» »Hyvä Sosia, älä soimaa minua en voinut olla kauempaa yksinäni. Pyydän sinua hetkeksi istahtamaan luokseni. Ei, älä pelkää, että uudelleen yritän paeta. Aseta tuolisi oven eteen. Tähystä minua en tahdo liikahtaakaan paikaltani.» Sosia, joka itse oli aikamoinen lavertelija, rauhottui näistä sanoista.
Ja tämäkin lause, kaiken heidän muun puheensa keskellä kaikui ihmisten korviin aivan niinkuin se olisi ollut jokin uutinen. Ihmiset katsahtivat ympärilleen, muistelivat entisyyttään, ja rupesivat yhtäkkiä katumaan joitakin syntejänsä, joista he eivät ennen tienneet mitään. Mutta ei siinä kyllä. Tämä oli vaan ensi askel heillä.
Kun kaikki asiat olivat suorassa, lähetin arvoisaa isäntääni luokseni hakemaan, ja sulatettuani hänen sydämensä kelpo rommi-määrällä, aloin häneltä kysellä yhtä ja toista hänen kansansa sotatoimista; ja pidimpä silloin tarkkaa vaaria kutsua heitä liittolaisiksemme, sillä tiesin hyvin, että jok'ainoa raihtuvainen sana saapuisi Swatsilais-kuninkaan korviin.
»Mutta jos se joutuu esivallan korviin?» »Esivallan hahaha! Heidän esivaltansa on vanha Merckel, ja hän oli arvellut, että hänen puolestaan olisi haaskatarhakin vielä » Hädän ja tuskan huuto, ikäänkuin tukehtuvasta kurkusta pusertunut, sai hänet vaikenemaan.
Se minua jo pisti vihakseni, että hän oli nauhoineen kirkossa; tuommoiset kapineet ovat pantavat pois, ennenkuin menee kirkkoon, ja sitä enemmän kuin hautausmaalle lähtee". Tieto pikku Amrein kysymyksestä lienee tullut vihdoin Severininkin korviin, sillä hän näkyi äkkiä panevan nuttunsa kiinni ja samassa hän nyykäytti päätään lapselle.
Hän näytti vakovan meitä. "Jumal'antakoon Teille hyvää päivää, maamieheni!" huusin minä hänelle. "Sinulle samoin Jumal'antakoon!" vastasi hän. Hänellä oli oikeus meitä sinutella: hän oli vanha mies. Harmaita viiksiänsä kahden puolen sivellen, hän helposti olisi voinut vääntää ne aina korviin asti. "Mistä tulette? mihin menette?" kysäisi hän sitten hiljempää ja kävelytti hevosensa lähemmäs meitä.
Sisähuoneessa puhuttiin niin kovalla äänellä, ett'ei suljettu ovi voinut estää yhtään sanaa kuulumasta Jakobsson'in ja everstiluutnantin korviin. Vasten tahtoansakin olivat nämät siis pakoitetut kuuntelemaan; sattumalta oli keskusteluaine sen-laatuinen, että he kuuntelivat niin halukkaasti, jotta puhelu heidän itsensä kesken lakkasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät