Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Niinpä hän istui hiljaa ja miettiväisenä, kuitenkin korva teritettynä kuulemaan jokaisen hänen vihollisensa lausuman sanan ja silmä huomaamaan hänen pienimmänkin liikkeensä, ja kapakoitsija oli sydämessään vakuutettu siitä, ettei maailmassa ollut sellaista onnettomuutta, jota hän ei olisi toivonut tuolle »pitkälle murjaanille».
Miks' et kuin Mooses voisi hallita Ja kansaa johtaa, kasvattaa kuin hän? Viel' avaa korvas, Baalak kuningas, Ja kuule mitä lausuu aamun mies, Mies, jonka silmä kauas tarkastaa Ja korva kuulustelee korkeutta Ja jonka suu syvyyttä tulkitsee, Hän sulle lausuu kansain kohtaloita. BAALAK. Kas tuolla isänmaasi nurmikoita Vihollisjoukko polkee, sorra sitä!
David oli aina mielellään haaveillut, ei ainoastaan viulullaan hänellä oli hyvä korva ja hän oli taitava soittaja vaan myöskin viulunsa vaiheista: mistä se oikeastaan oli kotoisin ja miten vanha se voisi olla?
Enemmän pelon kuin uteliaisuuden vaikutuksesta avasi hän hiljaa syvän kaapin, josta hän se tunnustettakoon oli seinän raosta kerran ennenkin ainoastaan kerran kuunnellut kuningasta saadakseen häntä oikein kyllikseen katsella. Nyt pidätti häntä väkisinkin kuninkaan ja herttuan keskustelun kummallinen sisällys paikoillaan, milloin silmä, milloin korva raossa.
NORTHUMBERLAND. Kumpaankin kyllin, jos sais oikeus vallan. ROSS. Täys sydän on; vait'olost' ennen kätkee, Kuin sitä keventää saa vapaa kieli. NORTHUMBERLAND. Puhu pois, ja ijäks vaietkoon sen kieli, Ken matkii puhettas sua turmellakseen. WILLOUGHBY. Herefordin herttuaako puhees koskee? Jos niin on, sano rohkeasti pois, Hänestä korva mielin kuulee hyvää.
»Mielikki metsän emäntä, metsän muori muoto kaunis, lyöte lykkyvaattehisin antipaitoihin paneite, sormet kullan sormuksihin, käet kullan käärehisin, pää kullan vipalehisin, tukka kullan suortuvihin, korvat kullan koltuskoihin, kaula helmihin hyvihin.» Eihän se minun ääneni enää metsässä kajahda, mutta tarkka on korva metsän väellä, kyllä kuulevat, kun tahtovat...
Tarkka ja tunteva myös On äityen kuuleva korva, Kun lasta hän syysyön helmasta vartoo Tarkempi-kuuloinen vain On sentähän armahain, Kun rannalla iltasin istuissaan, Hän vuottavi aironi kolketta vaan. M
Sinne kallistui nyt nuoren miehen korva ja hänen henkensä taivaalla leijui outoja aavistuksia, semmoisia kuin ainoastaan kevät herättää nuoren keväisessä hengessä. Hiirenkorvalle oli jo puhjennut puissa ja pensaissa lehti, ja helakan vihreänä nousi ruohontutkain nurmesta. Niin tuntui kuin olisi tohissut luonnon kohoelevassa rinnassa elämän voima.
Vapaa on edesvastuun alainen, ja sentähden on hänelle sanottu: »joita ei silmä ole nähnyt, eikä korva kuullut, ja ei ihmisen sydämmeen astunut, niitä on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat», mutta myös: »siellä pitää olla itku ja hammasten kiristys.» Ajopelien kolina keskeytti puhelun. Ruvettiin kuuntelemaan.
Siellä hän seisoi vavisten korva ohutta seinää vasten ja kuuli jok'ikisen sanan, jonka isäntä ja emäntä illan kuluessa olivat vaihtaneet. Posket kalpenivat, koko ruumis jähmettyi ja herttaisille kasvoille ilmestyi kova piirre. Hän oli tehnyt päätöksensä ja hiipi nyt hiljaa pieneen kammioonsa, missä oli niin monta rauhallista ja onnellista hetkeä viettänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät