Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Ja tuon muinoin niin vankan ja korskean sekä pöyhkeydellä rakennetun ajatusluoman rakosista alkoi vähitellen pilkoittaa valonsäde, ja sen valossa voi hän tarkastaa entisen elämänsä pirstaleita. Muistelma muistelman jäljestä vilahtaa ohitse; tapauksia, kauvan sitte menneitä tekoja, sanoja, jotka hän oli unhottanut, suhisee hänen ympärillään kirjavassa sekasorrossa.
Kerran Moirat, Zeus, sinun korskean valtasi päättää, kuiluhun tyhjyyden syöksevät luotusi sun, särkevät luomasi sun, lelun hauraan henkesi pienen. Maailmastasi, Zeus, ei edes rauniot jää. Tyhjyys jää sekä yö, joka kerran jälkehes ilkkuu. Silloin mun aikani on, silloin ma maailman luon.
Pshiuu! panee musta keskivesi ja lentää kuin vihainen haukka korkealle ilmaan, ja taas: pshiuu, pshiuu! Sen vaahto räiskähtää joka suunnalle, korskean kohinan nostavat sen pyörteet ja pohjassa käy kumea jyske. Mutta vielä korkeammalle tahdomme heittää vaahtomme. Päivä kimmeltää höyryissämme ja taivaan kaari laskeutuu luoksemme.
Muu suku kuolematonten, kaikk' asujaimet Olympon mieltäsi tottelemaan ovat alttiit, ain' alamaiset, vaan tätä rangaissut sanall' et, et työll' ole koskaan, suot hänen olla, kun on oma tyttäres tuo tuholainen; nytpä hän korskean on Diomedeen, Tydeun poian, kiihtänyt raivoten ryntäämään ikivaltoja vastaan.
Ja sentään, oi, alla vaunujen Viel' etsitään onnea ... surmaa! Ja sentään, oi, kansoa Kalevan Tapa luonnoton vieläkö hurmaa? Ei, ei! Tuhat kertaa jyrkkä: ei! Tavan sortua täytyy nurjan! Me kukistaa tahdomme kukistaa Epäjumalan korskean, kurjan! Me tahdomme saarnata taistoa Ja käyttää ääntä ja kättä Sen Suomen sortajan sorrannaks, Ja taistella herkeämättä!
Päivän Sana
Muut Etsivät