Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Samalla hän loi minuun ylpeän, surullisen katseen ja lähti kylmästi tervehtien nopeasti tiehensä, ikäänkuin peläten sanoneensa liikaa. "Mutta minä" hänen rintansa kohoili ja ohuet huulet sulkeutuivat "minä en kärsi tätä enää. Tuo kopea! Hänen täytyy rakastaa minua tai kuolla." "Niin hänen täytyy", sanoi Cethegus tuskin kuuluvasti. "Jompikumpi hänen on tehtävä." YHDEKS
Sitä en voi." "Sinä olet ylen kopea, Annette; mutta sinä olet käyttäynyt kovin tyhmästi, ja silloin." "Silloin on anteeksi anominen." "Niin, langeta kauniisti jalkain juureen. Sin'et voi uskoa miten suloiselta tuntuu vikansa tunnustaminen. Sitten tulee Hjalmar takaisin, niin, sen hän tekee ja niin on taas kaikki hyvästi." "Uskotko sinä sen?"
Mutta nyt hänen täytyi olla, kuin ei hän olisi välittänyt mistään, hänen täytyi turvautua ylpeyteensä ja ottaa avukseen jäykkä, kopea tapansa kaikkea sitä pilkkaa vastaan, jota hän oli huomaavinaan kaikkialla. Ja hänen ystäviensä ja tuttaviensa mielestä oli surullista, että menestys saattoi tehdä ihmisen niin ylpeäksi, kuin se oli tehnyt Eugen Blumin.
"Vaikka kyllä olen tässä sodassa vapaehtoisesti asettunut Englannin kuninkaan lipun alle, niin kuningasten, ruhtinasten ja siunatun ristin armeijan korkeimpain päällikköjen yhteinen neuvosto minun lähetti, ja heille ainoastaan teen lähetyksestäni tilin". "Haa, niinkö arvelet?" sanoi kopea paroni.
Vanhan isännän elämä ja luonne näytti ensimältä semmoiselta, kuin ei hänen elämänsä ja asemansa olisi yhtään muuttunut entisestään; niin kopea ja käskevä se oli.
Sitä vähemminhän, teidän armonne, sopii minua sitten syyttää siitä, että omanvoiton vuoksi puolustan meriliikkeen vapautta; ja näin sanoessaan oikaisi tuo kopea ukko itsensä päätään pitemmäksi. Presidentti Bertelsköld ei voinut aivan kokonaan salata omituista ylenkatseellista ja pahaa ennustavaa hymyä. Olette oikeassa, sanoi hän, asemanne on tätä nykyä hyvä ja riippumaton.
"Vastenmieliseltä minusta tuo ylpeä ja kopea poika tuntui, mutta minä kutsun hänet huomenna, kutsun jo tänään iloiselle aterialle luokseni ja lähetän häntä noutamaan ihanimman nelivaljakkoni, minkä olen tuonut muassani Kyrenestä. Minä tahdon..."
Usein nämät sanat olivatkin Annin huulilla, mutta hän ei niitä sanonut maalle, sillä aina kun hän oli ne sanomaisillaan, kuiskasi kopea sisunsa hänelle: mitä sinun tarvitsee häntä kiittää siitä, että hän tekee velvollisuutensa?
Kuninkaan pitää olla ylpeä ja kopea. Valtakunnan majesteetilla pitää olla käsivarret kuin rautakanget ja hänen pitää osata iskeä. Ja ratsastaa hänen pitää, niin että kivet kipenöivät; eikä istua noin kuin villasäkki pehmeillä vaununtyynyillä! Toinen tarmo oli Kaarle-kuninkaassa! Ja samalla kohautti hän repaleista hattuaan. Mutta katsokaapa, kuinka maaherra kumartelee! kuiskailivat taas toiset.
Ahaa, kenties pukupitoihin; luutnantti Hjalmar muistaa varmaan Jemtlannin morsiamen?" "Te olette jalo, kun ette tahdo muistaa hyvää tekoanne, mutta niin se on; te ette ole kopea, kuten useammat Jumalan avun saaneet... Te olette itse ollut köyhä lapsi... Mutta, Jumalan tähden, mikä teille tuli ... te vaalenette."
Päivän Sana
Muut Etsivät