Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
"Jumala johdatti tuon sotamiehen tyttären siihen, hän on sinun henkesi pelastaja ja warmastikin jalo ihminen", sanoi Repolan isäntä, Heikin isä, kun kuuli poikansa kertomuksen. Heikki toiwoi. "Minä rakastan tuota tyttöä sydämestäni, sallikaa, isä, saaha minun hänet omakseni", sanoi Heikki rohkaistuneena. Isän kaswot synkistyiwät. "Sotamiehen tyttö, köyhä tyttö!" sanoi isä wiimein kolkosti.
Klaus laskee alas kuormansa, ja hän kysyy nyt majurilta kysymyksen. Vaan hänen kysymyksensä jää kesken; hän näkee, että hän on kantanut ruumista. Silloin huutaa hän kolkosti: «Suuri Jumala, mikä yö! Missä ovat Maria ja Anna?« Hän silmäilee taakseen. Koko kaupunki on nyt yhtenä tulena. Ei kukaan muu kuin se, joka tahtoo henkensä alttiiksi antaa, sinne enää palaja.
Luultavasti sama nainen, joka seurasi kreiviä syntymäpäiväsi ehtoona, Maria!« huusi hän. «Minä jo aavistan«, lausui kolkosti parooni. «Työväkeni jutteli aamulla hänestä. Nainen ei ollut kukaan muu kuin Kärmälän Katri«. »Hän käppyröitsi niinkuin rääkätty mato« lisäsi ylioppilas. «Hänen omallatunnollansa oli sitä paitsi murha, joka samana yönä linnassa oli tapahtunut.
"En, en minä ole kertaakaan rukoillut Jumalaa", sanoi Asari kolkosti. "Rukoile siis nyt ensi kerta!" kehoitti Heikki. Asari purskahti toisen kerran itkuun, ja se itku ei ollutkaan nyt pettyneen toiwon ja menetetyn kunnian kaipaamisesta tullutta, waan kyyneleet wuotiwat oman wiheliäisyytensä tuntewasta sydämestä.
Hänen otsansa, joka tavallisesti oli selkeä ja osoitti uhkaavaa rohkeutta, oli nyt syvissä rypyissä ja kolkosti vajonnut puoleksi suljettujen silmien yli. Hänen huulensa olivat niin kovasti yhteen likistetyt, että kasvot kadottivat pyöreytensä ja kiinteät leukaluut kulmikkaasti pistivät esiin.
Hänen ajatuksensa harhailivat sinne tänne niinkuin virvatuli, ja hän itsekin harhaili teitä käydessään tietämättä minne, ja hän tunsi tänään itsensä niin pelon-alaiseksi niinkuin aina käy, kun emme tiedä koko maailmasta ja olemme omissa ajatuksissamme; hän pelkäsi jokaista ääntä, sammakot lammessa kurisivat niin kauheasti, ruisrääkät nisupelloilla pärisivät niin kolkosti, puut seisoivat niin mustina tänä yönä.
«Hän oli vietelty, sen sanoitte oikein«, sanoi ylioppilas. «Katri tunnusti olevansa syypää hänenkin onnettomuuteensa, tunnusti kehoittaneensa Kyöstiä tuota tekemään. Kun Turku paloi, oli Katri seisonut linnan edessä ja viittauksillaan kehoittanut Kyöstiä itsemurhaan«. «Elääkö Katri vielä?« kysyi kolkosti Klaus. «Ei. Hän kuoli pahat tekonsa tunnustettuaan.
Muistele sallimusta, muistele kruunausta Tukholmassa, muistele viikatemiestä!" Läheisten metsien kaiku kertoi kolkosti nämät sanat. Kuningatar oli kalmanvaalea, hän tarttui oikealla kädellänsä satulaan, jott'ei putoaisi. Everstiluutnantti katsahti hänen sivullensa, tarpeen tullessa tukeaksensa häntä, mutta hän rohkaisi taas äkkiä mielensä ja sanoi. "Herra everstiluutnantti!
"Niinhän hän on, mutta hän on jalo ihminen, isä; niin kuin tiedätte on hän pelastanut henkeni", myönsi ja muistutti Heikki. "Repolan talon asukkaaksi ei ole wielä koskaan tuotu kerjäläistä, ja siitä suwun kunnia, eikä sitä tuoda wielä nytkään, sen takaan. Palkitse kerjäläisen waiwat niin runsaasti kuin tahdot, mutta meille häntä et koskaan tuo", sanoi isä kolkosti.
"Miksikä peittäisitte surevalta isältä ilmoituksia, jotka hänen sydäntään virkistäisivät?" "Surevalta isältä!" kertoi hän kolkosti. "Mitä on valkoinen pappi koskaan tehnyt minun tai kansani eduksi, että olisi mun syytä huojentaa kuormaa, jota hän ikuisesti on niskoillaan kantava.
Päivän Sana
Muut Etsivät