Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Luon sen muistoistani. Rakennan, mitä minulta polttivat, sovitan sillä, mitä rikkoivat, viiton heille kaikille sovituksen tien. En enää jaksa enkä tarvitse surra omaa kohtaloani, en isänmaan enkä muun maailman. Pakenen tätä inhaa ikää siihen ihanaan aikaan, kun tätä ei vielä ollut. En tiedä, mihin joudun, mutta yhden tiedän : kuinka.
Hänen sanansa eivät tehneet tyttöön mitään vaikutusta. "Minäkö jäisin tänne? Kentiesi vastaista kohtaloani oöottamaan?" kysyi tyttö vuorostansa sanomattoman äreällä ja pilkallisella äänellä.
»olisin minä vähän kiireemmästikin joutunut, jos olisin luullut, että teillä niin kylmä on, kun uimaan olitte aikeissa.» Tuntui siltä kuin olisi tahtonut anteeksi pyytää viivykkiään. Mies kiskoi kengät jalastani ja riisui kaikki vaatteet, rupesi lykkäämään ruumistani ja sitä tehdessään surkutteli kohtaloani. Saunassa oli toinenkin mies. Se heräsi ja kauhistuen hyppäsi seisalleen.
Minä tunnen sinun huolikkaan ystävyytesi; vaan totta puhuen sinun ei tarvitse kiertämällä kertoa minulle minun kohtaloani. Minä pyydän sinua, puhu suoraan kaikki." "Sanalla sanottu, sinun henkesi on turvassa." "Kuinka, säästetty!" "Jos itse tahdot." "Jos itse tahdon! Elämä on suloinen. Minä tunnen sen suloisuuden. Minä en tarvitse paljon. Vapaus ja yksinäisyys on kaikki, mitä minä pyydän.
Puhelimme ensin kuumasta ilmasta, ja kun emme olleet pitkiin aikoihin tavanneet toisiamme, kyselimme ja kertoilimme kuulumisia. Vuoroni tultua kuulumisteni kertomiseen aloin minä suurella melulla sättimään ensin omaa kohtaloani ja sitten koko maailmaa. Muutamassa hetkessä olin tyhjentänyt sappeni tyhjäksi.
Minkä kultani? Se seikkapa juuri mieltäni enimmän painoi ja saatti minun murehtimaan kovaa kohtaloani, kun näin Teidän lemmenliittoja rakentavan ja perustelevan pesän pohjaa. Eiköhän herahtaisi silmistä rakkauden kyynel, kun ei kukaan näkisi? Entä se pesän laitto sitte! Minun suhteeni se on johtokuntain ja ylihallitusten vallassa, saanko sitä ollenkaan, ja minkälainen se tulee.
Minä sanoin toivovani, ettei niin olisi, vaan että kaikki voisimme olla onnelliset; minä olen näyttänyt välikappaleen onneen, mutta sinuna, Anna, en minä voisi tehdä, mitä sinulle olen esittänyt«. «Sinulla on oikein, Johannes«, lausui nyt Anna suruisesti. «Tämä hetki on totuuden hetki, minä tunnen sen. Minä! Minä en sido kohtaloani keneenkään«. Klaus ei sanonut mitään. Maria lähestyi Annaa.
Ja jos välistä kaive kauemmin mielessäni viipyykin, niin sitä rajummin sinne sitten ilot tunkeutuvat, kun tulee muutetten aika. Sitä olen usein ajatellut, että lieköhän muidenkin niin en tiedä. Mummoa minä surin, eikä minulla muita surtavia ole tässä maailmassa ollutkaan, paitse kun olen joskus omaa kohtaloani surrut. Mutta kohta sekin haihtui, ja minä aloin uudelleen entisenä miehenä kulkea.
"No, sinä todellakin puhut kuin keitetystä lampaan päästä... Muistatko kuinka monta kertaa itkit lehmän vahinkoa, joka ei sillä parannut ja kuinka monta kertaa itkit minun kohtaloani merikaupungissa ollessani, joka sekään ei sillä sen paremmaksi tullut. Otitko sinä päivän vastaan semmoisena kuin se tuli?" "Minäpä olenkin nainen", sanoi Maria ja nojasi itsensä Tapanin olkapäätä vasten.
Kun minä ajattelen kulunutta elämääni ja kohtaloani viimeisten kymmenen yhdentoista vuoden aikana, niin on se melkeen kuin joku seikkailu tahi uni. Eikö sinustakin, Asta, tunnu siltä? Monessa suhteessa tuntuu minusta siltä. Kun minä, Asta, ajattelen, mitä me kaksi olimme ennen. Me kaksi köyhää orporaukkaa No, mutta siitähän jo on niin kauan.
Päivän Sana
Muut Etsivät