United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tiedän", vastasi täti Agnes pontevasti, "ja myöskin nunnan sydämen sisäpuolen. Ja minä tiedän, miksi viheliäiseksi kappaleeksi me teemme sen, kun koetamme ottaa kasvatuksemme taivaallisen Isämme käsistä omiin käsiimme.
Sillä asia ei ole vielä sillä autettu, että kaikki ihmiset tietävät, että heidän pitäisi rakastaa vierasta niinkuin omaista. Muutos parempaan päin voi tulla kysymykseen vasta silloin, kuin kaikki ihmiset todella rakastavat vierasta niinkuin omaista.» Tämä on nyt se tavallinen väite, jolla me koetamme vapautua meille asetetuista vaatimuksista.
"Kuulkaahan nyt, toverit, minulla on ehdotus: päättäkäämme nyt edes me nuoret tässä, että voimaimme mukaan koetamme tosia olla puheessamme ja toimissamme ... että ikämme kaiken taistelemme totuuden puolesta ja sitä järjestelmää vastaan, joka ulkokultaisia synnyttää ja vääränvalantekijöitä ... ja silmänpalvelijoita ... eli yhdellä sanalla valheellisia... Joka uskaltaa, se juokoon maljansa pohjaan sen lupauksensa vakuudeksi!... Eläköön totuus ja aatteen vapaus!..."
Mutta Hugh sanoo, että alammaisuus ei seiso siinä, että sanomme karvasta makeaksi taikka koetamme sitä semmoiseksi tuntea, vaan siinä, että ilman valittamatta otamme vastaan katkeran, kuinka vähän se meitä miellyttääkin, vakuutettuna, että kaikkein raskainkin on jotakin todellisen hyvää, koska se on Jumala, joka sen lähettää.
Toisessa osassa teemme ensiksi selkoa Kalevalan inhimillisestä kehityspsykologiasta, tarkastamme, millä tavalla Kalevala neuvoo meitä totuutta etsimään ja tiedon alkupäähän pääsemään; ja toiseksi koetamme luoda silmäyksen jumalallisen ihmisen korkeampaan henkikehitykseen, n.k. pyhyyden eli tiedon salaiseen tiehen, niin pitkälle kuin sitä Kalevalassa on kuvattu.
»Me koetamme tehdä parastamme mutta me emme voi olla varmat onnistumisesta.» »Surullista, surullista!» Björnholt jupisi. »Hänet vielä valitaan, niin mahdottomalta kuin se kuuluukin.» »Niin, kukapa sitä uskoisi? Eikö luulisi, että Jumalan sormi ?» Björnholt heräsi. »Hitto vieköön tiedättekö te mitään? Ovatko mielet ehkä kääntyneet ?» »Ne ovat hänen puolellaan.»
Koetamme tiedustella häntä kaikilta niiltä suomalaisilta, joiden yhteyteen suinkin pääsemme, mutta kukaan ei tiedä hänestä mitään. Seuraavana perjantaina tulee V. jälleen saunasta palatessaan häntä vastaan ja tuo arvoituksellinen vanha herra tervehtii häntä nytkin suomeksi. En tätä kirjottaessanikaan vielä tiedä, kuka hän oli.
On neuvottu minua tarjoamaan hänelle soittoa aamuisin; sanotaan, että se tepsii. Kas niin, kaiuttakaapas nyt! Jos saatte sormenne häneen tepsimään, niin hyvä on; me koetamme sitten vielä kielellämme; jos ei kumpikaan auta, niin jääköön sikseen; mutta minä vain en häntä päästä.
Puheesi on röyhkeätä, kiljaisi laamanni Skytte jyrisevällä äänellä; pahahenki puhuu sinun suustasi... Tämä nainen, jatkoi hän kääntyen pappismiehiin, jätetään teidän huostaanne. Teidän tulee koettaa pehmittää hänen jäykkä mielensä, jos mahdollista pyhällä sanalla, muussa tapauksessa toisilla keinoilla, jotka minä käytettäväksenne asetan. Me koetamme parastamme, vastasi pastori Svenonius.
"No. ettekö te itsekin laula?" kysyi tohtori, joka, astuttuaan pois pianon luota, ei suinkaan pitänyt tunteellisista mieli-aloista. "Minäkö? en suinkaan", huudahti Gabrielle peljästyneenä, "en rohkenisi laulaa ainoatakaan säveltä teidän kuullenne!" "Siis te kuitenkin laulatte. Silloin ei mikään auta, tulkaa vaan niin koetamme!"