Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Muun muassa otin laudalta pikkusen harmajan lankakerän, solmisin sen purkautumattomaksi ja jätin siihen jukkoa parin kyynärän verran. Lähdin sitä sitten vetelemään siinä luulossa, että ehkä kissan poika huomaa, kun näkyy nyt olevan niin leikkituulella.
Kas niitä, miten hyvä ruokahalu niille on tullut! sanoi Matti. Ei, nyt ei auta mikään muu, kuin että lainaamme lukkarin kissan. Se kuuluu olevan oikein mainion viisas rottakissa, lukkarin muorin sanojen mukaan. Niin, niin, sanoi Matti. Kunhan hän vaan ei sinua narraisi. On kai minulla sentään enemmän ymmärrystä kuin kissalla ja sinulla, tiuskasi Maija.
Siinä sitten parhaillaan tulipaloa töllistellessäni kuulin kimakkaa avunhuutoa, aivan kuin rotan vinkunaa, silloin kun se jo on kissan suussa. Mustalainen tarttui kiivaasti naapurinsa lasiin ja tyhjensi sen pohjaan saakka. Maistuuko punssi paremmalta minun lasistani, veli Stark? murahti naapuri, silmäten tyhjää pikariaan; montako pisaraa jätit pohjalle? Ai saakeli!
Sitä katseltiin ja käänneltiin nyt tulen luona, ikäänkuin poika neulan tavoin olisi voinut pujahtaa päreiden väliin. Hämmästyksestä melkein kivettyneinä katselivat Haapalan Sussu ja Lampelan Liisa toisiaan. Viimeinkin puhkesi Sussu sanoihin: "no onhan se vanha mies toki aina ennen jättänyt jotakin sijaan, jos ei muuta niin kissan pojan.
Hänen kasvonsa olivat terävät ja vilkaat, joskin hän koki salata sitä sillä, että hän vilkahtamatta katseli maahan. Siten hän kissan väijyvin hiljaisin askelin pikemmin nöyrästi hiipi kuin astui salin poikki. Nyt hän vain puhui muutamia sanoja kreivi Dunois'lle, joka heti sen jälkeen läksi ulos; mutta parranajaja hiipi hiljaa takaisin kuninkaan kamariin, mistä hän oli tullutkin.
Wiipurissa. 1844. N:o 19. Sydämen Sulatuksia Ihmiselle. Jak. Juteini. Wiipurissa. 1844. Kehoitus armahtamaan kanssa-luotuja. Ihmisen arwo. Luotuen arwo. Linnun pesä. N:o 20. Kissan Poika. Heikommatkin hengiwäiset, epä-pienet eläwäiset owat Herran heimolaiset, Luojan suuren sukulaiset armon kautta kaswaneina. Jak. Juteini. Wiipurissa. 1844. N:o 21. Markkinat.
Ne paholaiset, jotka hän astuessaan sisään etuhuoneeseen oli nähnyt pienen tytön ja kissan hahmoissa leikkivän lattiamatolla, palasivat nyt elävästi hänen silmiinsä.
Ja siinä paikassa paiskasi hän kissan korvoa kohti. Kissa sai toki korvon reunasta kiinni, sähähti vihaisesti ja syöksyi yhtenä nuolena kuivin nahoin nurmikon yli ja suoraa päätä pikku kolosta aitan sillan alle. Näin olivat he nopeasti tutustuneet. Yhdeksi joukoksi liittyneenä härnäsivät he jo kolosta kissaa kepillä.
Mhyy! ärtyi siitä rouva, sysäsi jalallansa edessänsä käyristelevän kissan loitommaksi ja äänsi matkien: Kuulehan nyt. Nimismieskin tuskastui. Hän käveli edestakaisin ja yritti hetken kuluttua puolustautua: Käsiänsä levitellen hän selitti: Sinun pitää ajatella, että minä olen valtion virkamies ja että siis on sopimatonta olla lapsenlikkana.
Jos Villen käsitys oli oikea, olin osunut peräti harhaan kuvaillessani rahapohattain huoletonta elantoa "kissan päiviksi." Ja Ville tietysti tunsi nämä asiat paremmin kuin minä. Siitä syystä se aikomani kirjoitussarja jäi sikseen. Kun sain uuden mustepullon, oli jo taas uusia kirjoitettavia.
Päivän Sana
Muut Etsivät