United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uh semmoisia selkärangattomia raukkoja kuin nekin kaksi mahtavaa miestä nyt se laamannikin oikein itsensä paljasti olisi istunut itse asian eikä paennut tuommoisen auskultantin selän taa. Siinä se nyt on piilottamine perustuslakeineen! Jaa, jaa, oikein, aivan oikein, ne ovat lukkojen takana, kirstun pohjalla, korkoa kasvamassa! Ole tuossa nyt jaarittelematta...
Ota aittani avaimet, Mene aittahan mäelle, Siell' on kirstu kirstun päällä, Arkku arkulle yletty, Pue päällesi parasta, Valkeinta varrellesi, Paita saksan palttinainen, Hame verkainen vetäse, Sukat sulkkuiset koriat, Kautokengät kaunokaiset, Vyöhyt kullan kirjoteltu, Punalanka pintelinen, Helevimmät helme'nauhat, Soreimmat sormikkaiset; Kulet kukkana kujilla, Vaapukkaisena vaellat, Ehompana entistäsi, Parempana muinaistasi!"
Koko Jyväskylän pieni kaupunki, vieläpä lapset ja hiiretkin tiesivät sitten kertoa hyvä, etteivät kertoneet ennenkuin se tapahtui kuinka Aatami Kehnolin kulki ulos Vaasan tulliportista pieni punainen kirstu rattailla ja ohut kyynelsilmä nuorukainen kirstun kannella. Pienetkin asiat ovat pienessä kaupungissa suuria. Kun linnut oksapuissa Kauniisti laulelee, Niin suru sydäntäni Kovemmin kaivelee.
Johannes jätti kirstun paikoilleen, koska sitä ei sopinut ottaa hevosen selkään, ja pani kaikki Avojalan tavarat säkkiin, jonka Avojalka oli perinyt isältään, ja tyttö kertoi silloin, mitä kaikkea kovaa tuo säkki jo oli kokenut, ja koko maailma pyrki supistumaan yhteen silmänräpäykseen ja oli tuhatvuotinen ihme.
Kirstun sisällys kohosi kerros kerrokselta kunnes valkonen käsiliina pantiin päällimmäiseksi peitteeksi, eikä enää puuttunut muuta kuin kannen päälle istuminen ja lukon kiinni vääntäminen. Illemmällä oli suurin homma ja vaiva ohi.
»Tuollainen mies, vieläpä kun mies!» mutisi hän ja pui nyrkkiä Valeen perään kun tämä lähti. Kirstun oli hän nyt saanut valmiiksi. Kopauttaen vielä vasaralla arkun kanteen alkoi hän viheltää ja läksi pois, jättäen ruumiin siihen sunnuntaita odottamaan.
Mutta kun ovat saaneet olla täällä jonkun aikaa, tulee heistä kohta ihmisiä Minä raadan, kuin hevonen ja teen työtä kahden miehen voimalla. Palkka on hyvä, säästän jotakuinkin ja panen pankkiin. Senkin olen täällä oppinut. Ensin kun tulin, keräsin kirstun pohjalle, niinkuin siellä kotona tehdään; mutta ihmiset kun sen näkivät, nauroivat ja luulivat minun tulleen hulluksi.
Ja koska vaari näki, että Kustaava jo oli vanha ja itki niin katkerasti, tuli hänen häntä surku, ja hän meni kotiansa ja otti vuoteensa alle kätketyn kirstun ja luki käteensä sata Suomen markkaa, jotka hän Kustaavan pojalle vei, ja sanoi: Nämät annan minä sinulle, ja sinun pitää vielä enemmän saaman, jos minun käskyni täytät. Mutta Kustaavalle sanoi: Pane hänet valurin oppiin.
Se oli paholainen! hän kasvoi kasvamistaan ja rumeni rumenemistaan; hänellä oli pitkät käsivarret, jotka ryömivät ja venyivät lattiaa pitkin aina likemmäksi ja likemmäksi kurottaen kiinni hänen jalkoihinsa; huoneessa kolisi ja jymisi juuri kuin kirstun kantta olisi kiinni naulattu... "Pakene pois sinä paha henki!" huusi pappi kuoleman tuskassa, "tämä mies on antanut itsensä Jumalan haltuun!"
Natalja Feodorovna vei Hanneksen pimeästä eteisestä pieneen kyökkiin, joka samalla oli hänen oma olinpaikkansa. Täällä he, istuen toinen pienen kirstun päällä ja toinen selättömällä tuolilla keskustelivat ensin kauan aikaa ylioppilaiden ja kurssilaisnaisten elämästä.