Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Hän oli semmoiseen liian hyvä kuten hänestä itsestään tuntui. Hän ei ollut käyttänyt aikaisempaa nuoruuttaan kehnosti. Ja hänen mielensä oli vielä kiinni tuskallisen makeassa välirikossa. Makeuden sekaan ei saisi laskea karvasta. Elostelija hän ei ollut eikä tahtonut siksi joutua. Ja tätä ajatellessa vihlaisi hänen lävitseen omituinen, kirpeä vilpittömyys.
Mutta sittenpä ne tuoksuivatkin illansuussa ja läpi yön! Yhteiseen liittoon oli mennyt tuoksu ja haju, hunajaisen painostava oleandereista, kirpeä ja itkettävä metsälaukasta, hempeä kuin suitsutus keltaisista ja valkoisista liljoista. Aurinko hallitsi. Ja pikku Maria antautui sen valtaan. Nyt ei enää tarvittu lääkkeitä. Hän istui ulkona kaiket päivät ja antoi auringon häikäistä ja polttaa.
Jeanne ei vastannut mitään, katsoi vain maahan pitkin suoraa, melkein jo näkymätöntä jälkeä, johon oli kasvanut ruohoa. Se oli paronittaren jalan jälki, joka oli kadonnut kuten muisto katoaa. Ja Jeannen sydäntä kouristi kirpeä suru. Hän tunsi olevansa yksin elämässä, kaukana poissa koko maailmasta. Julien jatkoi: En toivo sen parempaa. Pelkäsin sen olevan sinulle vastenmielistä.
Minua väristytti kuunnellessani näitten kanuunain kamalata hiljaisuutta. Vähitellen, lukemattomilla varovaisuuden keinoilla onnistuin asettua vatsalleni. Nojasin pääni suurta, verellä tahrattua kiveä vastaan ja vedin povestani esille Lazare sedän kirjeen. Asetin sen silmieni eteen; kyyneleet estivät minua lukemasta. Aurinko poltti selkääni, kirpeä veren haju tarttui kurkkuuni.
Aamulla näkyikin taivaalla omituinen kiilto, ilma oli vaalahtava, koko pohjoinen taivas loisti vahvasta säteiden murrosta, jonka silminnähtävästi vaikutti heijastus jäävuorista. Kirpeä viuhka puhalteli, ja kello 10 tienoilla alkoi yhtäkkiä sangen hienoa lunta nakella laivalle.
Siks viivähdin ma häntä tunteaksein, pysähtyi lempeä myös Saattajani ja salli, että hiukan taapäin käännyin. Salata kasvonsa tuo raipan-saaja koetti maahan katsomalla, mutta ma hälle virkoin: »Sa, mi painat katsees, jos piirteet kantamas ei väärät liene, oot Venedico Caccianimico. Mut mistä kirpeä tää kipu sulle?»
Valeen äiti oli pikkuinen körttiläismuori, joka silloin kun seuroissa kävi, istui hiljaa hiiskumatta, kun jotkut toiset hoihkasivat, meni yhtä hiljaa kotiinsa eikä pitänyt sinne päästyään rippiä kotiväelle. Vaikka Valee oli isäntä olevinaan, näytti siltä kuin isännyys olisi ollut vain muodon vuoksi, sillä muori se oikeastaan johti. Kylässä asui myöskin Valeen setä, Mäkilahden Matti, kirpeä mies.
Mutta näistä jutuista ja muista pistosanoista ei kuningatar välittänyt ensinkään: joko hän niitä ei ymmärtänyt taikka ei tahtonut ymmärtää. Yhden ainoan kerran menetti hän mielenmalttinsa oltaessa eräänä aamuna ratsastusretkellä St. Mandén puistossa. Oli hieman kirpeä maaliskuun pakkanen ja tuuli velloi aikalailla lammen pintaa ajaen veden vielä kolkoille ja alastomille rannoille.
Siks viivähdin ma häntä tunteaksein, pysähtyi lempeä myös Saattajani ja salli, että hiukan taapäin käännyin. Salata kasvonsa tuo raipan-saaja koetti maahan katsomalla, mutta ma hälle virkoin: »Sa, mi painat katsees, jos piirteet kantamas ei väärät liene, oot Venedico Caccianimico. Mut mistä kirpeä tää kipu sulle?»
Eräs hieno ja kalpea herrasmies, joka oli puettu kalliiseen soopeliturkkiin, vaikka kirpeä merituuli jo aikoja sitten oli luovuttanut valtansa lauhoille maatuulille, ilmestyi nyt peräkannelle kiikarilla katselemaan noita ammottavia tykinsuita.
Päivän Sana
Muut Etsivät