Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Jälkimaailma ei näistä tietäisikään mitään, ellei Mérimée itse olisi puhunut niistä kirjeissään. Usein oleskeli hän viikkokausia, jopa kuukausiakin keisarillisten kanssa milloin Fontainebleaun, milloin Saint Cloud'n, milloin Compiègnen tai Biarritzin linnoissa ottaen ahkerasti osaa huvituksiin ja työskennellen väliajoilla.
Viikon päästä Tuomas Morville läksi postimestariksi erääsen kaupunkiin Canadassa, missä hän perästäpäin nai ja yhä vielä elää, hyvin tyytyväisenä paikkaansa, niinkuin hän aika-ajoin ilmoittaa minulle kirjeissään. Mitä minuun tulee, pysyin omasta tahdostani vanhassa virassani postivaunusihteerinä, kunnes äitini kymmenen tai kahdentoista kuukauden kuluttua kuoli.
Hän oli kirjeissään niin monesti tehnyt pilkkaa »tuosta kauheasta filologista», joka saattoi tulla töksähtää heitä vastaan vain vaippa tai aamunuttu yllään ja tohvelit jalassa ja uhkasi panna mitä odottamattomimmissa ja sopimattomimmissa paikoissa vireille syvämielisen keskustelun.
Kirjeissään vanhalle ystävättärelleen Espanjassa, jonka luona Mérimée oleskeli muutamia kuukausia syksyllä v. 1853 tutustuen maan valtiollisiin oloihin, ja katsellen härkätaisteluja, antaa hän tarkan selonteon nuoren keisarinnan ensi askeleista.
Tavallisella historiallisella terävyydellään oli hän v:n 1848 vallankumouksen ja Napoleon III:n valtiokeikauksen johdosta lausunut, että Caesarin aikaiset ja noiden aikojen tapahtumat ovat vallan yhtäläisiä. Kirjeissään nimittääkin Mérimée Napoleon III:tta usein Caesariksi, vaikka hän samalla käyttää sitä hienolla ivalla.
Vähän aikaisemmin oleskeli hän jonkun aikaa Kiialassa ja matkusti sieltä kaupunkiin nähdäkseen draamallisen esityksen Kuningas Fjalarista, josta tilaisuudesta myös Fredrika Runeberg puhuu kirjeissään. Emilie kertoo päiväkirjassaan vaikutelmistaan, jotka näyttävät herättäneen suurta paheksumista niiden joukossa, jotka olivat järjestäneet juhlan.
Minä luulen kyllä, että Gottfried on oikeassa, mutta se olisi kauheata, jos erehtyisi; ja T:ri Luther näyttää aina kohta käsittävän kaikki asiat, ja voittaa rynnäköllä linnan, sillä välin kuin Melancthon käyskelee sen ympäri ja tarkastelee jokaista varustusten osaa. T:ri Luther ei koskaan horju ajatuksissaan kirjeissään, vaan varoittaa meitä ankarasti näistä saatanan petoksista.
Kumminkin tapaamme hänen kirjeissään tältä ajalta sangen usein ankariakin moitteita useammista heidän vähemmin miellyttävistä puolistansa. Yleinen rauhattomuus, tuo alin-omainen kaikkien sota kaikkia vastaan antaa hänelle nyt, niinkuin jo ennenkin, syytä moniin valituksiin.
Keisarinna tunsi jo vähitellen ystävänsä luonteen eikä hän ylipäänsä näytä näistä otteluista pahastuneen. Ainoastaan kerran viittaa Mérimée kirjeissään jonkunlaiseen epäsuosioon antamatta kuitenkaan minkäänlaista selitystä syistä. "Entre nous il me semble que je suis un peu en disgrâce", sanoo hän vain lyhyesti. Vaarallisempaa laatua ei tämä sentään näytä olleen, sillä kuukausi sen jälkeen saa hän taas kutsun saapua Fontainebleaun linnaan. Eikä siinä auta hänen vastustelunsakaan, mutta, lisää hän, "je suis parfaitement résolu
Sanon kaikeksi onneksi siihen nähden, että Mériméelle tällainen julkinen esiytyminen oli peräti vastenmielistä ja että hän mainitun vuoden syyskuussa juuri erityisesti kirjeissään mainitsee pelkäävänsä Ponsardin kuolevan hänen esimiehyytensä aikana. Tuoni armahti kuitenkin tällä kertaa n.k.
Päivän Sana
Muut Etsivät