United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta katsokoonpa huvitettu lukija, miten monta kertaa me Sillanpään kirjassa, jossa kuitenkin koko ajan liikutaan keskellä kesäistä luontoa ja sen herättämiä vaikutelmia, olemme tekemisissä selväpiirteisen joko ilon tai surun kanssa!
Tässä esiintyy jo selvempi käsitys pirusta. Jobin historiassa esiintyy hän vaan epäilijänä, mutta Sakarian kirjassa jo valheellisen ilmiannon tekijänä. Saatana on edelleen Jumalan palvelija. Sakariaan oli Baabelin vankeusaikana persialaisten usko hyvän ja pahan taistelusta jo hiukan vaikuttanut.
Tyttöjen elämässä oli »ensi kesä» aina toivetta, mutta »mennyt kesä» oli »muistoa vain»; talvi oli melkein aina tyhjä, valkea lehti elämän kirjassa, joka sitä selaillessa kääntyi huomaamatta muiden mukana. Kesä oli kuin ainaista pyhää, ja sentähden täytyi olla valmis ja varustautunut sitä viettämään.
Nyt ei maailmanlopun aika enää ole mikään salaisuus, jota eivät taivaan enkelitkään tietäisi. Ernst Mühe tietää sen aivan tarkalleen, vaikka hän luultavasti ei ole edes enkeli. Vielä vähemmän minä olen enkeli, mutta nyt tiedän sen ajan hänen kirjastaan. Ja kuka tahansa saa sen nyt tietää 1 markalla 60 pennillä. On tässä kirjassa tietoa sen rahan edestä, on totisesti.
Vanhan testamentin enkelit, joiden tehtävänä oli Jumalan rankaisutoimenpiteiden täytäntöönpano, ovat Eenokin kirjassa muuttuneet pirun apulaisiksi, jotka valmistavat isännälleen vankikahleita syntisten helvettiin kulettamista varten.
Katsokaahan miten soma on tuo ruohoinen, tyyni, kuin silkkiharsolla katettu järven ranta ja koko kuvan taustana tuo kultainen ruskopilvi, jota vasten illan hämyn silkkiharsoon pukemat puut ja kartano pienimpine varjoineen ja yksityisine lehtineen, marjaterttuineen ja havuneulasineen näkyy kuin painetussa kirjassa kirjaimet.»
Mutta mikä tässä kirjassa enin herättää huomiota, on alkusanaseksi tarkotettu 3 ja 4 sivuilla oleva kirjotus »APOLOGIE för Återtagen afsägelse från författareyrket».
Sepä ihmeellistä. Valtteri olisi mielellään ollut Robinpoikana. Hän ei ensinkään muistanut, että Robinpoika katkerasti katui karkaamistaan hyvästä kodistansa. Valtteri luki ehtimiseen. Ja mitä enemmän hän luki, sitä enemmän teki hänen mielensä seurata Robinpojan esimerkkiä. Kirjassa kerrottiin muun muassa, että Robinpoika oli nahkavaatteissa kiireestä kantapäihin.
Anna siis kasvojes puoleeni paistaa, ett'ei pimenisi sydämeni kuin almanakassa kuu Hippolyytuksen päivänä. Vastaa minulle suloisesti kuin kyyhkyinen, joka pitkäisen jylinätä piilee juur' rakoon kallion, kuten seisoo kirjassa. Perääs' sieluni palaa, sillä enpä ole enää mikään Koiramäki, vaan Aatami Aataminpoika Kehnolin, Kehnosuon kylästä."
Kirjassa ei ollut sanaakaan vieraiden maanosien luonnosta, muukalaisista roduista, näiden uskonnoista, ajatus- ja elämäntavoista, vaan oli pelkkiä paikannimiä ja luetteloja teollisuuden tuotteista, vastaisten kauppaneuvoksien tarpeiksi!