Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Tregarthen jatkoi: "Sitten minulta kysyttiin: olinko kirjoittanut tämän summan kirjaan? Kyllä, sen olin tehnyt. Kirjaani tarkastettiin, ja siinä ei ollut se kirjoitus. Enhän minä voinut omaa kirjoitustani kieltää. Minä tiesin, että jokin petos oli tehty, mutta en voinut ketään syyttää. Minua vaadittiin maksamaan rahasumma.
Vaamp' on syksysatehet ja kovat ilmat rientää, Lehet puista putoovat ja linnut poies lentää. Pankaa tämä mielehenne nuoret tytöt kaikki, Katoova on kauneus ja raukeava ratki. Nyt on kyllä käsissämme kesäpäivä kaunis, Vaan on ilta eessämme sekä syksy valmis. Moni tyttö, sievä tyttö havaitsi sen hiljaan, Että oli joutunut jo vanhan piian kirjaan.
Tänä päivänä tapasimme toisemme jälleen, ja hänen ajatuksensa olivat kiintyneet yhteen kirjaan, jonka hän oli löytänyt yliopiston kirjastosta, jossa hän enimmiten viettää joutohetkensä. Se oli latinankielinen raamattu, jota hän ei ollut milloinkaan ennen eläissänsä nähnyt.
Ei lähde vain se yksi ajatus mielestä, vaikka koettaisi kuinka tirkistää kirjaan. Sakris työntää itsensä yhtäkkiä käsillään pystyyn. Jalat ovat tavattoman väsyneet ... kävelystä ja muutenkin: hermoja pakottaa. Melkein panee konttaamaan.
Olin jo monesti saanut isännältäni muistutuksia hajamielisyydestäni, kunnes sitten keväällä 1708 sattui sellainen tapaus, joka kerrassaan katkaisi kauppamiesurani. Istuin eräänä aamupäivänä tavallisessa työssäni ja minun piti juuri merkitä kirjaan muutamille Jääsken talonpojille velaksi annettu suolamäärä.
No, en olisi neitiä niin ilkeäksi luullut! Panna minua kirjaan kaikkien naurettavaksi ja pilkattavaksi! Se on hävytöntä! Lyyli. Mutta kun sinä olet hyvä tyyppi. Maiju. Ja sitten vielä haukkuu! Missä sinä ?« Maiju. Nyt rouva huutaa. Entäs tuo 50 p? Mitenkä sen laita ? Lyyli. Niin, tuo 50 p. Mutta, hyvä Maiju, kun minulla ei ole. Maiju. Ei ole! No sekin vielä!
Kaikissa muissakin paikoissa rupesi aina joku mies samalla tavalla panemaan ihmisten nimiä kirjaan, ja kuninkaalta meni paljo rahaa heidän palkoikseen. Sentähden täytyi kuninkaan ruveta alamaisiltaan kantamaan rahaa sijaan, ettei tulisi konkurssia, ja että hän ja hänen virkamiehensä pysyisivät hengissä. Siitä syystä sanottiin sitä rahaa "henkirahaksi."
"Siellä oli vanhanpuoleinen mies, nimeltä David Polreath. Hän on kenties jo kuollut," sanoi Tregarthen. "Hyvä," sanoi kapteeni iloisesti, "jos Polreath on kuollut ja haudattu, eikä meille voi miksikään hyödyksi olla, me emme suinkaan aijo häntä kaivaa maasta. Polreath'in nimi on pantu kirjaan kumminkin." "Siellä oli toinen, nimeltä Penrewen. Minä en hänen ristimänimeään tiedä."
»Sitten olkaa varma siitä», lausui Ranald, »että teidän oma kätenne, eikä kenenkään muun, kerran tekee sen teon, jonka aaveen näitte.» »Niin on sieluni suureksi tuskakseen päättänyt tuhannet kerrat», vastasi Allan. »Mutta se on mahdotonta! Vaikka näkisin sen teon kirjoitettuna sallimuksen ijänikuiseen kirjaan, niin sittenkin sanoisin sen mahdottomaksi.
Kun vaunukonttorissa nimeni pantiin kirjaan sekä paikkani vaunuissa, piirrettiin "kutsinlaudan sija" nimeni kohdalle ja minä annoin konttoristille puolen kruunua. Minä olin puettu erityiseen päällystakkiin ja shaaliin, vartavasten tehdäkseni kunniaa tälle korkealle paikalle, olin rehennellyt suuresti tämän johdosta ja tuntenut, että tuotin arvoa vaunuille.
Päivän Sana
Muut Etsivät