Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mutta tuskin oli hänen kätensä vapaa, kun hän samassa ponnistihe hyökkäämään villin kissan lailla, takkuisin hiuksin ja parroin ja rajusti, läpitunkevasti huutaen hän kimmahti jättiläisen kurkkuun raivolla sellaisella, että toinen suuresta koostaan ja voimastaan huolimatta kaatui, ja vyöryvien kallionlohkareitten ryskeellä he kierähtivät molemmat kumoon.
Oven käydessä ja raskaiden askelien junnahdellessa etuhuoneessa, hän kimmahti tuoliltaan, raastoi tukkaansa ja huokasi epätoivoisena: »Jo taas!» Mutta kun tulija seisoi selän takana, millä hellyydellä, millä sydämmellisyydellä hän osasikaan ottaa häntä vastaan ja millä maltilla kuunnella loppumattomia laverruksia!
Että nämät olivat hänet huomanneet, näkyi siitä, että uusi luoti kimmahti erästä kiveä vastaan aivan hänen kasvojensa vieressä. Kohta sen jälkeen seisoi myöskin toinen jääkäreistä, joka oli juossut esiin toisen seisahtaessa ja ampuessa, hänen vieressään ja käänsi kivärin suun hänen rintaansa vasten.
Mutta Vinitius kimmahti äkkiä paikoiltaan, hypähti rintanojan yli, joka erotti ensimäiset istumapaikat arenasta, riensi Lygian luo ja peitti togallaan hänen alastoman ruumiinsa. Sitten hän repäisi auki tunican rintansa kohdalta, paljasti haavojen arvet, jotka hän oli saanut Armenian sodassa, ja ojensi käsivartensa kansan puoleen.
Tavaran joukossa oli hienoja vaimoväen vaatteita, vereen tahratuita ja rikki revittyjä, nyörillä koristettu virkapuku, kauno-ompeluilla neulottuja hienoja alusvaatteita, ja, kaikenmoisia muita kaluja mainitsematta, kallisarvoinen, raskas ranne-rengas, jonka suuren opalikiven alta, kun ponninta painoi, näkyviin kimmahti kaunis nuoren miehen muotokuva, husaarin virkapuvussa, emaljiin maalattuna.
"Juuri sama." "Alschirokin surmaaja?" "Aivan niin." "Kapinoitsia ja murhamies." "Olkoon menneeksi. Katsokaat itseänne." Hebrealaisten ruhtinas heitti keihäänsä Seldshukia kohden. Se kimmahti takaisin rintahaarniskasta; mutta Hassan Subah horjahti satulassansa. Tointuen hän töyttäsi suurella voimalla Alroy'ta vastaan.
Toinen veti sinne, toinen tänne ja muutaman minutin kuluessa oli reki nurin ja rouva hangessa. Mutta hovineuvos autti hänen teeskennellyllä ystävyydellä ylös, kysyen oliko häntä sattunut. Kuullessaan niin ei olevan, valjastettiin hevoset uudestaan ja taas lähdettiin matkalle. Mutta hevoset rupesivat pian taas vikuroimaan ja rouva kimmahti monta syltää reestä metsään.
»Isä!» kuului uunin luota ja äidin kasvoilla oli sellainen ilme kuin hän pelkäisi onnettomuuden lähenevän. Peräpenkiltä kimmahti kylmä, vihainen silmäys uunia kohti. »Ja tuoda ne tänne, vanhempiesi ruokittaviksi?» Harmin puna lensi nuorukaisen kasvoille. Hän pelkäsi veren tipahtavan poskistaan: onko se hänen isänsä tuo, joka tuollalailla puhuu?
Neitosen sydän sykähti, kimmahti kivinen rinta, leimahti povessa liekki, suonissa säkenet suihki vaan ei vielä ilman impi suostu sulhonsa sylihin. Tuostapa ulapan urho epätoivohon topertui, suri yössä yksinänsä, hämyssä häveten itki, itki ilmoille surunsa, kaihonsa utuna kantoi. Mutta katso!
Roisto voitte olla itse! kimmahti Bruno, joka ei saattanut sulattaa haukkumanimeä; ehkä sekin on valetta, että kreivi lupasi minulle neljätuhatta riikintaalaria siitä, että vaikenisin... Valetta on kai maar sekin? Sinä pirunpenikka!! ähisi kreivi, luoden palvelija-parkaansa sellaisen silmäyksen kuin hän olisi tahtonut hänet niellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät