Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mitäpä tässä teidän puolelta on kiittelemistä. Paljon kiitoksia viinistä. Ei kestä, ei kestä. Nyt minä annan neidille neuvoja koneen käyttämisessä, jos neiti joutaa. Joudanhan minä toki. Silloin alkoi vieras selitellä kaikkia koneen eri osia ja päästeli niitä irtikin.
HAMARI. Tule tänne, poika. Kuinka paljon se on? Neljä markkaa 50 p., hyvä herra. HAMARI. Tuoss' on. Mene! POIKA. Kiitoksia, kiitoksia hyvin paljon! Hyvästi! VILANDER. Konkurssi! Vai niinkö sitä jo minusta puhutaan. HAMARI. Ei ole tarpeen. Kuulkaapas kuinka minä olen miettinyt.
Mitä tarkoitat? GUNNAR. En mitään, en mitään! Kiitoksia sanomastas, Dagny; nyt menen minä kokoomaan miehiäni. (menee, pysähtyy, läheten Dagny'a jälleen). Sanoppas, kuinka voipi
Niin, Katri, tästä lähtien ei minun sovi ihmetellä eikä moittien huudahtaa, kun näen niiden, joita tähän saakka olen kovin kovasti tuominnut, pyrkivän maalliseen valtaan, uskonnollisen kiivauden sanat suussansa. Kiitoksia, mun tyttäreni, terveellisestä varoituksestasi, ja kiitoksia Jumalalle, että hän sen lähetti sinun huultesi, eikä jonkun tylymmän nuhdesaarnaajan huulten kautta".
"Nyt kun tuo parantumaton juoppo, toinen alapäällikköni, on lähtenyt matkalle leipomuksensa kanssa, niin totta saan pyytää teitä astumaan huoneesen ja maistamaan vähän viiniä". "Kiitoksia", vastasi Lomaque; "vaan minun mieleni tekee paremmin kuunnella oikeuden tutkintoa tänään. Mitä jos tulisin takaisin myöhemmin? Mihin aikaan menette osastoonne? Kello kaksi, vai mitä? Hyvä!
"Niin, olkaamme hyvässä toivossa", vastasi ylioppilas totisesti, ojentaen kätensä: "hyvästi, herra pastori, ja kiitoksia ystävällisyydestänne." "Hyvästi, hyvästi ja kiitoksia käynnistänne." "Hän on vielä samallainen kuin ennen", ajatteli Erkki, kotiinpäin astuessaan, "ja kuinka lapsellisesti hän kirjoittaa, niin että kivikin siitä pehmeentyisi Herra Jumala suojelkoon sinua!"
Tuo pieni äskensyntynyt, joka kehittymättömistä piirteistään huolimatta nyt jo oli kaunis kuin enkeli, oli hyvin kiltti eikä päästänyt ääntäkään. Tämä kaikki oli inhoittavaa. Saint-Lazaren rautatienaseman edustalla hyppäsi Couteauska pois vaunuista. "Kiitoksia, herrani, te olette ollut kovin hyväntahtoinen.
Publius Cornelius Scipio Nasica, suuren Scipio Africanuksen oikea pojanpoika, kantaa aterioidessa palvelevan orjan tavoin vatia kummassakin kädessään! No, Publius, mitä Rooma voittajana tällä kertaa tuopi muassaan?" "Makeita persikoita ja paistetun fasaanin," Corneliolainen nauroi ja antoi ikkunasta erakolle kaksi vatia. "Vanhuksellekin jäi vielä kylliksi." "Kiitoksia, paljon kiitoksia!"
Elsa luuli jotakin rumaa sanoneensa, ehkä jotenkin erehtyneensä ja karotti punaisena. Onko äitisi terve? kysyi viimein muuan. On kiitoksia. No, ei hän sitten tarvitse riisryynipuuroa, etkä sinäkään. Kun on vain tavallista ruokaa, niin se on hyvä. Ja siitä saa kiittää Jumalaa!
Sitä ihmisyyden tuntoa mitä karkeankin pinnan alla usein piilee! Nämä jäykät miehet huomasivat nuot viallisetkin ihmisiksi. Kun ateria oli lopetettu, nousi Eero seisomaan, ja aivan niinkuin olis jokapäiväisimmän asian Yrjön luona toimittanut, astui hän ovesta ulos sanoen: hyvästi nyt ja kiitoksia paljo. Ja niin hän lähti. Pois lähdimme mekin Himmeliinin kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät