Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Himmolassa, Niemen kylässä, kylläs tiedät, palvelin alun viidettä vuotta. Isäntä oli oivallinen mies, niinkuin sanotaan, teki työtä tuimasti ja vaati paljon väeltänsä. Mutta ilta tulee, kuinkas karjan laita on, keskeytin minä. Ehkä karja kotiin tulee, niinkuin ennenkin, sanoi hän, ja lisäsi: kuuntele nyt vaan vielä vähän aikaa, tarinani rupee loppumaan jo.
Te muistatte, että lähditte Doulaise'sta tänä aa-muna " "Minusta tuntuu kun siitä olisi viikkokausi," keskeytin minä. " Tänä aamuna," jatkoi Dufay. "Noh niin! Te olitte tuskin ehtineet ulos ravintolan portista ennenkuin minä ajoin sisään.
Minä tiedän, että he jo alkavat pitää minusta, ensiksi, koska minä olen Juhon vaimo ja kaikki, mikä on hänen, on täydellistä, toiseksi... Toiseksi, minä keskeytin, koska he päivä päivältä luulevat voivansa kietoa sinut kylmän tukahuttamisen verkkoon, kunnes sinä olet yhtä tyly ja jäykkä kuin konsanaankin he itse. Muistathan pienen sorsanpoika raukkamme muistathan sen? Muistan kyllä. Sorsaparka!
Kukapa tietää, keskeytin minä, kenties vihollisuus meidän ja heidän välillään ennen sitä lakkaa, ja me teemme jälleen liiton Preussin kanssa. Isäni kohautti olkapäitään. Jos te naiset pysyisitte valtioasioista erillänne sanoi hän halveksivasti.
"Mutta", sanoi hän, vilpittömästi ja suopeasti katsahtaen minua silmiin, "minä olen tullutkin toiseen päätökseen; kukaties teidän ei teekään mieli tulla meille; siinä tapauksessa..." Minä keskeytin hänet, vakuuttaen, että minun päin vastoin on hauska aterioida hänen luonansa. "Niinkuin suvaitsette". Me astuimme taloon.
Aivan oikein, upseerini oli todellakin siellä; minä lähestyin häntä, juuri kuin hän parhaillaan lauloi muutamaa lemmenkujerrusta, silmäillen erästä naista, ja keskeytin hänet toisessa värssyssä. Herra, sanoin minä hänelle, suututtaako teitä yhä vielä, jos minä menen käymään eräässä talossa Payenne'n kadun varrella, ja annatteko minulle vielä selkään, jos päähäni pistää olla teitä tottelematta?
Oi, kertomuksen Milanoon tulosta tunnemme kaikki, keskeytin minä häntä. Myöskin kertomuksen uljaasta Hupfaufista? Tietysti, ja se on minun mielestäni hyvin inhoittava. Mitä sinä siitä ymmärrät? Kerro, Althaus, sitä historiaa emme ole kuulleet, kehoittivat molemmat harmaapäiset. Isäni ei antanut pyytää itseänsä kahdesti. No niin, Hupfauf oli tyrorilainen ja mainio pyssymies.
Isä, *se on sota*. Hän ei vastannut. Kuuletko, mitä minä sanon, isä? Nyt tahi ei koskaan: *tahdotko* kirota sodan? Hän nousi ja vastasi: Tämä onnettomuus täytyy kantaa sotilaan miehuudella, lapseni. En minä yksin vaan koko isänmaa on saanut uhrata verta ja kyyneleitä Minkä vuoksi? keskeytin minä. Mitä hyötyä on isänmaalla ollut kärsityistä tappioista, surman saaneista sotureista.
Vilkasin näkyykö ketä ja kun ei näkynyt, käännyin päin ja sanoin Ikoselle jyrkästi ja suoraan: "Jos te ette nyt jo eroa minusta sukkelaan, niin minä kutsun poliisin." Ikonen näytti hölmistyvän. Hän raapasi korvallistansa ja yritti: "Ka..." "No mitä asiaa teillä on minulle, kun siinä jälestä kääpytte?" keskeytin minä jo suuttuneena, tiuskaisemalla.
Niin 'emäntää parahiksi', sanoi isä. Minä ajattelin, mitähän jos olisi koettaa kosia ja päätin lähteä käymään sinun luonasi, kuin vaan ohranärtteet saataisiin puiduiksi." "Mutta eihän tähän tällä keinoin tule rakkaudesta mitään", keskeytin minä taas.
Päivän Sana
Muut Etsivät