Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
"Te puhutte varmasti, ikäänkuin olisitte ollut siellä ja mitannut seinät." Kesäkuu nauroi ja näytti miettiväiseltä, vaan ei puhunut mitään. "Osaako kukaan muu kuin te tähän saareen? Onko kukaan Irokesi nähnyt meitä?" Kesäkuun kasvot synkistyivät, ja hän katsoi tarkasti ympärilleen, ikäänkuin olisi peljännyt jonkun kuuntelevan. "Tuskarora kaikkialla Oswego, täällä, Frontenak, Mohawk kaikkialla.
"Keltanaama tietämäs nyt," sanoi hän, "varustus hyvä tytölle ei huolimas miehistä eikä sotilaista." "Mutta minä huolin niistä paljon, Kesäkuu, sillä yksi heistä on setäni, josta suuresti pidän, ja muut ovat ystäviäni ja kansalaisiani. Minun täytyy kertoa heille mitä on tapahtunut." "Kesäkuu silloin surmattamas," virkkoi intianilais-tyttö tyynesti, vaikka surumielisesti.
Toukokuu oli kylmä ja sateinen. Ajurinhevoset olivat liukkailla puukaduilla kompastelleet, matkailijat värisseet autioissa ja vetoisissa hotellihuoneissaan. Mutta nyt oli kesäkuu koittanut ja lämmin, aurinkoinen laine yli maailmankaupungin kattojen laikahtanut. Siksi olikin koko Parisi liikkeellä.
Mutta Kesäkuu ei ollut hidas näyttämään, että se oli hänelle aivan mahdollista; hän lykkäsi vesille ruuhen, joka oli kätkössä rannalla kasvavassa pensaikossa, ja tusina äänetöntä aironvetämää vei hänet pian tuon soukan salmen poikki. Kun hän oli noussut maalle, tarttui Mabel hänen käteensä ja vei hänet metsikön läpi omaan majaansa.
Opas rupesi nyt tarkasti tutkimaan varustusta, saadakseen varmaan nähdä oliko kukaan vihollinen siihen piiloutunut, kulki peräkkäin kaikkien huonekerrosten läpi ja tuli nyt varmaan vakuutetuksi, ett'ei koko rakennuksessa ollut muita eläviä olennoita kuin Mabel ja hän itse; sillä Kesäkuu oli paennut.
"Minä uskon teitä, Kesäkuu, kaikesta sydämestäni uskon teitä, mutta mitä se koskee teidän tännetuloonne?" "Ystävä tulemas ystävää katsomaan," vastasi Kesäkuu hymyillen. "Joku muu syy löytynee, Kesäkuu, muuten ette suinkaan olisi antaunut vaaraan ja tullut yksinänne. Oletteko yksinänne, Kesäkuu?" "Kesäkuu luonanne ei kukaan muu. Kesäkuu tulemas yksinään soutamas ruuhta."
Ol' aamu pohjolan ja kesäkuu ja lokit valkeat i-uu, i-uu! ne kirkueli ympärillä laivan. Viel' oli hiljaa, aamuvarhaist' aivan. Ees-taakse, laivankantta mittaellen, vain joku mister kulki haukotellen: ehk' oisi nähtävänä jotakin, kun uutta rantaa liki tultihin. Mut yläkannellapa mietteissään mies seisoi liikkumatta. Silmillään hän edestänsä maata, rantaa haki.
Jos voisitte antaa minulle jotain merkkiä juuri ennenkuin vaara uhkaa jotain merkkiä, josta voisin havaita, milloin minun on meneminen varustukseen kuinka minun on varani pitäminen". Kesäkuu, joka todella oli aikonut lähteä pois, oli kotvan aikaa ääneti, sitten sanoi hän tyynesti: "Hankkimas Kesäkuulle kyyhkynen." "Kyyhkynen! Mistä minä sen voin saada?"
"Nuolenkärki tietämäs" sanoi Kesäkuu, ja nosti pystöön kuusi sormea ilmoittaaksensa saareen jätettyin miesten lukumäärän. "Kaikki punaiset miehet tietämäs. Neljä jo hukannut päänahkansa kahdella olemas ne vielä".
Onneksi oli tämä täydellisesti suojattu niiden katseilta, jotka istuivat tulen ääressä, joten molemmat huomaamatta pääsivät sisään. "Olen iloinen nähdessäni teidät, Kesäkuu," sanoi Mabel suloisella hymyllä ja miellyttävällä äänellään. "Mikä on saattanut teitä tulemaan tänne ja kuinka keksitte saaren?"
Päivän Sana
Muut Etsivät