United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jaakko, Ojamyllärin ainoa poika-perillinen, oli vilkas mies sitä kertoi koko kylän väki ja vielä päälliseksi Männikön kylän kaunein poika sitä kertoivat varsinkin kaikki Männikön kylän tytöt; kukapa sitä paremmin tietäisikään.
Näissä säilyi ruukun kuuma juoma yhtä hyvin, kuin se olisi kultaisissa pikareissa säilynyt; ja Bob jakeli sitä ilosta loistavilla silmillä, sillä välin kuin kastanjat rätisivät ja halkeilivat tulella. Nyt Bob esitteli: "Iloista joulua meille kaikille, rakkaani! Jumala siunatkoon meitä!" Jota kaikki perheen-jäsenet kertoivat.
Hänen poskensa ja otsansa olivat muuttuneet mustan-ruskeiksi niistä kovista ilmoista, joiden alituiselle vaikutukselle hän isot ajat oli antanut itsensä alttiiksi. Kesämaiden paahtava aurinko ja Pohjan tuima kylmyys olivat jättäneet niihin jälkiänsä ja niiden syvät rypyt kertoivat julmista vaivoista ja kärsimyksistä, jommoisia Leo ei vielä voinut arvatakaan.
Kertoivat. Sanoivat, että hän makasi selällään. Ja suuret silmänsä auki. Silmät auki. Vaan aivan liikkumatta? Niin, aivan liikkumatta. Ja sitte tuli joku ja sieppasi mukaansa hänet. He sanoivat sitä virrankäynniksi. Se siis oli viimeinen näky. Niin. Eikä koskaan, ei koskaan enään saa kukaan häntä nähdä. Yöt päivät on hän silmissäni, makaavana siellä pohjassa. Suuret silmänsä auki.
Heidät otettiin vastaan suurella riemulla ja heille valmistettiin heti paikalla sija pöydässä toinen toisensa vieressä. Heitä kohdeltiin molempia kuin yhteisesti, heille sanottiin, »te tyyneläiset», ja kun he vastasivat tai kertoivat jotain, tekivät he sen kumpainenkin toinen toisensa puolesta. Ai, täällä on kirje hra Kalmille, huudahti neiti Liina ja juoksi sitä noutamaan.
Miehet puolestaan kertoivat olleensa poissa ja tulleensa takaisin seuraavana iltana, jolloin yksi heidän naisväestään oli kertonut ruotsalaisten hyökkäyksestä ja suomalaisten surmasta ja tuonut heidät tänne murrokselle, jossa henkiinjääneet naiset ja lapset olivat. Monta ei heitä ollut, sillä osan lapsista ruotsalaiset olivat viskanneet järveen. Niin kertoivat miehet. Mitä oli nyt tehtävä?
Rahilla uunin ja seinän välissä istui kaunis ja pulska Juonas renki, paikaten rikkinäisiä puuastioita, joita oli hänen ympärillään; hän askaroitsi vaan kaiken aikaa ja kuunteli äänettömänä mitä muut kertoivat. Uunin edessä rasvasi "Pieksu-Niilo" pieksuja ja nahkaremeliä Hän oli saanut nimensä siitä, että hän neuloi pieksuja.
Oli tammikuun loppupäivät v. 1913, kun oligarkian muuttunut kanta suosittuihin ammattiyhdistyksiin nähden tuli yleisesti tunnetuksi. Sanomalehdet kertoivat ennenkuulumattomasta palkkojen koroittamisesta, josta osallisiksi olivat tulleet rautatieläiset, rauta- ja terästyöntekijät sekä koneenkäyttäjät ja konetyömiehet. Mutta koko totuutta ei kerrottu.
Vielä kerran aikoi hän uudistaa yritystänsä, vaan vaimon valitusten ja rukouksien tähden esti väki häntä siitä. He kertoivat sittemmin nähneensä hikipisaroiden kiertelevän hänen otsallansa, hänen uidessansa jääkylmässä vedessä ja hänen jo usein aikoneen irtautua venheestä, seuratakseen lemmittyä lastansa. Liian myöhään havaittiin Susannan joutuneen venheen alle.
Ne lauloivat laulunsa toivottaen rauhallista ja iloista joulujuhlaa, kertoivat kertomuksensa, tekivät temppunsa, pyysivät rahaa tai tähteen kynttilää, lauloivat kiitoksensa ja toivottivat rauhallista hyvää yötä, niin että kaikki kävi järjestään alusta loppuun. Sitten lähtivät kolisten, nauraa kikattaen tahi toisiaan vihaisesti survien ja muutamat kiroillenkin.