Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Emäntä töllisteli pitkään ja tyhmän näköisenä, katsoi vuoroon Elsaa ja vuoroon Nikkilää ja viimein kysyi: »Mitä se oli, minä en oikein kuullut?» Nikkilä kertasi kysymyksen semmoisenaan. »Elkää te minua vanhaa narratko», sanoi emäntä leikillisen näköisenä. »Riisiryynipuuro syntiä, vähät kai se Elsa semmoisia kyselee, hihi hihi, te joukkoa olette.»
»Aamen!» kertasi koko tämä villi, uskolle altis seurakunta ja sitä tietään alkoi hurjaa ravia painaa Sakarin nykyistä päämäärää: vaimoa, Eulaliinan kotikylää kohti. Tultiin jo perille. Tietysti Eulaliina hermostui. Pää meni sekaisin. Mutta pian hän tointui. Sakari, näet, kertoi hänelle siitä vallesmanni Kaksinaisen antamasta neuvosta: että viisaalla puheella voi hallita hullut.
Sielläkin Jaakko Jaakonpojan suu vetäysi autualliseen hymyyn, sillä kirjoihin oli kirjoitettu »Kaikki on maksettu.» Kaikki on maksettu! kertasi hän ääneen. Tulia tuikki läheisten talojen ikkunoista. Mutta tiellä ei kulkenut ketään muita kuin Jaakko Jaakonpoika, jonka hevonen taas höpläsi heinätukkoa tienohesta, siksi hetkeksi pysähtyen.
Mikäli tiedetään, käytettiin tätä nimitystä ensikerran tässä tilaisuudessa. Syntyi pitkä äänettömyys, jonka kestäessä pöydän ympärillä istuvat miehet miettivät mielessään päin jos toisinkin. »Mutta tämä teidän sosialisminne on unelma», sanoi mr Calvin ja kertasi sanan »unelma». »Näytän teille sitten jotakin, mikä ei ole unelma», virkkoi Ernest. »Ja sitä 'jotakin' minä sanon oligarkiaksi.
Muiden tähden hän kuitenkin oli pyytänyt apteekista jotain pulloonsa. Mutta lääkettä hän todella tahtoi tältä matkaltaan tuoda muiden terveydeksi. Se lääke oli hänellä nyt taskussa. Hän oli sen vaikutuksesta varma. Ja kun hän nyt ajeli hiljalleen yksinäistä metsätietä, niin hän vielä muistissaan kertasi mistä aineista se oli valmistettu.
Taas oltiin hiljaa, ja Siikalahden Mikko, nähtävästi innostuneena, näki sopivaksi huomauttaa: »Kaksisataa markkaa on jo paljon rahaa tällaisina aikoina.» »Se on paljon rahaa», kertasi Kalenius ja kakisti kurkkuaan jatkaaksensa. Mutta aivan odottamatta kuului ääni miesjoukosta: »Paljonko Kalenius saa kun soittaa täällä suutansa?» Kaleniuksen suu jäi auki ja sana sanomatta.
'Onko se mahdollista? huudahdin minä ja tartuin kiihkeästi hänen käteensä. Hän kertasi rakkaat sanansa. 'Kiitos, kiitos', sanoin minä puolitukahtuneella äänellä ja riensin samassa pois, sillä tunsin ilonkyynelten nousevan silmiini. Tule tänne!
Huono aamu- ja iltarukous, huokasin minä. Hiljainen sairashuone saa kerta toisensa perästä kuulla toistettavan noita vanhoja sanoja, kun Runeberg puhuu, kuinka rakas Emilie on ollut hänelle ja on yhä vielä. »'Minä ajattelen sinua herkeämättä, silloin kun olet poissa. 'Mutta hänellä on koko sinun sielusi', virkahdin minä. 'Sielu! kertasi hän puoliääneen ja lyhyesti.
Niin minustakin, kuului Ullan ja Pirkon ja Leppimäkien emäntien suista. Uudentalon Ukki ja Mummo, kertasi vielä Hetvi ja sormiensa nenillä taputteli hymyillen imevää kolmen kuukauden vanhaa Hiljaa. Nyt vietettiin samalla talon vihkiäisiä ja erojaisia Amerikkaan lähtijöille, sillä kaksi iltaa oli enää aikaa, kun oli päätetty kimpsuineen kampsuineen olla Lepokiven pysäkillä lähtemässä junaan.
Oli vain yksi sana, jonka hän oli käsittänyt ja joka yht'äkkiä kasvoi päätökseksi hänen tarmokkaassa sielussaan. Hukkaan joutunut mies? kertasi hän. Miksi niin? Ei kukaan ole hukkaan joutunut, joka ei ole itse itseään hukannut!
Päivän Sana
Muut Etsivät