Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Te olette neljänä vuotena, joka kerta kun olette meillä teenne juoneet, lausuneet, että käymme perikatoamme kohti," sanoi Jenny, "mutta en ole huomannut sen vaikuttaneen ruokahaluunne. Ei hevillä arvella seisottavan perikadon partaalla samalla kuin pippuria sekoitetaan sallattiin; se on vaan vähän kiihoittavaa ei mitään muuta."
Hän oli silloin vain uneksinut kehittymisestään taiteilijauralla jo päättänyt olla menemättä naimisiin. Kerta toisensa jälkeen hän oli antanut rukkaset liikemies Sinebrychoffille, mutta tämä tuli aina uudestaan.
Ja hetken kuluttua, sidottuaan huivin päähänsä: Se oli ensimmäinen kerta ja viimeinen... Minkä tähden? sanoi Olavi melkein rukoilevasti. Sentähden, että sen täytyy niin olla, on parasta niin. Ja hilliten mielensä kuohun sanoi hän nousten ylös ja koettaen hymyillä: No, tulkaa nyt ... mennään nyt takaisin maailmaan ... tuletteko? Elkää vielä menkö! ... jääkää vielä vähäksi aikaa... Ei nyt enää.
Joka kerta kun kuulin keveän käyntinne ja rakkaan sulo äänenne, ajattelin minä: hän tulee, tulee luoksesi; mutta aina vaan petyin. Minä luulin: minä en teitä koskaan kiittäisi siitä, että te olette kuin hyvä enkelini vartioinut minua, kun tässä makasin auttamattomana kuin lapsi.
Mutta nuot vaaleat, kuihtuneet kasvot; nuot syvät, surulliset, uskolliset silmät; ja tuo otsa, joka olisi voinut olla yhtä puhdas, kuin St. Agnesin, ovat vaivanneet minua usein jälestäpäin. Ja joka kerta, kuin ajattelen sitä, minä sanon: "Jumala olkoon armollinen heille ja minulle, syntisille!"
Orjainkauppias oli ensinnä antanut itseään viekasten apulaistensa eksyttää lähtemään väärälle tielle. Vaan eipä hänellä nyt ollut ensi kerta elämässään harjoittaa takaa-ajotaitoansa, ja jonkinlainen vaisto ohjasi hänet tälläkin kertaa oikealle tielle. Kohta hän oli oikeilla jäljillä ja silloin laski ratsut laukkaamaan niin, että kipinät kavioista säihkyivät.
Herranen aika! taasen olin näkevinäni ruskeakähäräisen ja valkeaotsaisen pään Ja katselevan minua pilkallisesti. Se ilmestyi aina niin äkkiarvaamatta ja peljätti minua joka kerta niin kovasti, että punastuin hiuksiin saakka. "Mutta eihän isäni minusta huoli," lausuin minä kätkien kasvoni Ilsen kaulahuiviin.
Se lupaa vain: Kun kerran selvään puhuu sydämes sulle toiveensa, mult' älä niist' yhtään salaa! RECHA. Ajatuskin, teiltä salata syömeni mua vavisuttaa. NATHAN. Ei enää tästä? Kerta kaikkiaan se päätetty on. Tuoss' on Daja! No? DAJA. Tääll' alla palmuin vielä kulkee hän ja kohta ilmaantuu tuon muurin takaa. Kas tuolla? RECHA. Ah! ja näyttää epäröivän mihinkä mennä: eespäin, oikeaan vai vasempaan.
Paitsi sitä seinät eivät olleet paksut ja joka kerta kuin hän vietti iltansa meillä, tiesimme sen aina siitä alituisesta muminasta, joka kyökistä kuului. Mary Anne'amme oli taattu raittiiksi ja rehelliseksi. Sen vuoksi mielelläni uskon, että joku tauti oli kohdannut häntä, kun tapasimme hänet kattilan alta, ja että tuli syyttää lakaisiaa kaivatuista tee-lusikoista.
"Saattaisihan tuo olla waan sattumus, sillä wanha synti lähtee ihmisestä hitaasti", lohdutteli häntä Leena. "Jospa se niin olisi, jospa se olisi ollut wiimeinen kerta!" sanoi Juho synkästi ja huokasi sywään. Leena ei hennonut enempää häiritä hänen umpimielisyyttään.
Päivän Sana
Muut Etsivät