Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
»Mutta oletko sinä silloin oikein todella heitä rakastanut ... minä tarkotan: antanut kaikki, mitä sinulla on ollut voiko sitä sellaista antaa kuin kerran?» Se tuli hiljaa, mutta niin kiinteän värähtelevästi, että nuori mies jäi äänetönnä eteensä tuijottamaan. »Kuka sen ymmärtää!» sanoi hän hetkisen päästä. »Minä luulin kaikki saaneeni ja kaikki antaneeni ja olevani köyhä kuin kerjäläinen.
"Se on kumminkin liika rohkeasti tehty, sillä hän ei ole sen suurempi-arvoinen kuin kerjäläinen". "Emmehän ole teiltä emmekä muiltakaan mitään kerjänneet; mitä olemme teiltä saaneet, olemme sen työllä taikka rahalla rehellisesti maksaneet", sanoi Matti.
AHAB. Tavannut olen sata pettäjää. Vie veli viekkaudella veljen leivän, Voi kerjäläinen kerjäläistä ryöstää Ja ansaan saattaa varas kumppaninsa; En ole vielä vihamiestä kuullut, Mi vastustajan luona vieraili Ja sitten petti sen. Nyt näin sen vasta. Sanoppa, eikö ratsastamas aasi Hikoillut tuskasta, kun petoksesta Näin alhaisesta sanaa kuljetti?
Kerjäläinen oli hetkisen kahdella päällä, mutta kun hän näki pimeässä kiiltävän hopearahan, teki hän päätöksensä ja käski Athoksen tulla hänen jälestänsä. Kun he olivat tulleet erääsen kadunkulmaan, osoitti hän kaukaista, yksinäistä, synkkää taloa; Athos lähti menemään sinnepäin, mutta kerjäläinen, joka oli maksunsa saanut, puitti tiehensä niin kiiruusti kuin pääsi.
Kerjäläinen, Jumala varjelkoon! Onhan sinulla, Anna, siksi varakkaita sukulaisia ... eikähän nyt vielä ole syytä noin ajatella. Mietin vain, miten sinä, lapsi parka, järjestäisit elämäsi, jos minä esimerkiksi nyt heti laskisin vanhan pääni lepoon.
Vanha rouva ei ole vieläkään ehtinyt ylös, vaan lepää kokonaan lääpästyneenä portaallaan. Eräs kerjäläinen ehtii jo hänen edelleen, nousee onnellisena ja hartaana ja heittää hänkin kolikkonsa kirkon hyväksi. Mikä usko! Mikä selittämätön, mieltä ahdistava mysteria!
Mutta mitä on kaikesta etevyydestäni, olenhan köyhä rotta, äskeinen kerjäläinen, siihenhän katoovat minun kaikki etevyyteni! Hm, olempa kyllä nähnyt, mikä maailmassa on todella arvokasta. Ajat muuttuvat, tiedän mä, mikä ennen oli sopivaa, ei enää pian olekkaan.
Ja eikö istunutkin kaivonkannelle siellä jossakin kalpea mies, joka pyysi vettä juodakseen, mutta tarjosi heille suunsa suloista sanomaa takaisin, niin ett'eivät he ikinä enää janonneet? Tässä oli hyvä miettiä ja uneksia. Istua kirkon portaille varhaisena aamuhetkenä ja kuvitella olevansa tuntematon kerjäläinen, vaeltaja vieraiden maiden, joka oli saapunut rauhaa sielulleen etsimään.
KERTTU: Tekikö taikojaan? LALLI: Teki. KERTTU: Mitä arvat osoittivat? LALLI: Ei mitään hyvää hänen mielestään. KERTTU: Lienee tästä aika maata mennä. Lalli tuijottaa synkkänä tuleen. LALLI: Mitä Sinikka itkee? SINIKKA: Pyhä mies meillä kävi. KERTTU: Olihan tässä ruotsi ruoalla. LALLI: Vai oli. KERTTU: Se ei ollutkaan näet mikään tavallinen kerjäläinen. LALLI: Vai ei ollut kerjäläinen.
kuin ett' on sisäpuolia se, ja sietää Aguglionen, Signa-konnan katku, jotk' on jo valmiit virkojanne myömään! Tuo josp' ei joukko, enin turmeltuva, ois emintimä keisarille ollut, vaan suopea kuin pojallensa äiti, mies Simifontin, nyt Firenzen, rahaa mi vaihtaa, kaupustaa, ois mennyt kotiin, miss' iso-isänsä ol' kerjäläinen;
Päivän Sana
Muut Etsivät