Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Jukke lähtökiireessään unohti Hannan kengät siihen oven pieleen lattialle, johon hän ne heitti ottaakseen lähtiessään ja viedäkseen kotiin paikattavaksi. Hanna otti kenkänsä, pani sopelle halkoin nenään edes vähänkään valumaan eikä niitten kuivaamisesta ollutkaan etua.
Minä nyt näin miehen seisovan nuotion edessä ja pistävän vikkelästi molemmat kätensä poveen, ja sitten hän yhdellä hyppäyksellä katosi takkaan, niin että näin ainoastaan hänen mustat kenkänsä, kun hän seisoi muutamalla pengermällä seinän vierustalla. Yhtäkkiä hän taas oli alhaalla ja oven luona. "Ken olette?" Ja hänen äänensä minusta tuntui vapisevan mielenliikutuksesta.
Tuossa Juken puheessa ilmaantui jotakin semmoista epämiellyttävää, niin Hanna toivoi sen loppuvan mitä lyhempään. Katkaistakseen Juken puhetta, muistutti kenkäin paikkuusta, mutta Jukke sanoi hänellä olevan kotona toiset kengät itselleen huomiseksi, lupasi ne kenkänsä Hannalle siksi aikaa, kunnes hän kotonaan Joonalla paikkuuttaa ne kengät. Mutta avojaloin hän ei voinut mennä kotiin.
Puron varrella riisui pappi kenkänsä, kaalaakseen yli; mutta sen huomattuaan Rudolf heti laskeutui ratsunsa seljästä ja käski sananpalvelijan nousemaan satulaan. Pappi, vietyään sakramentin sairaalle ja palattuaan matkalta toi hevosen takaisin kreivi Rudolfille.
Mutta pian ne sieltä luultavasti tulisivat, jos tässä rupeisivat jalkaansa panemaan. Sillä nyt he olivat sen kiven kohdalla, jonka alle mennessä kätkivät sukkansa ja kenkänsä. Ne olivat toki säilyneet. Luojan lykky! He menivät syvemmälle metsään ja sutivat siellä kaikessa hiljaisuudessa jalkoihinsa. Eipä aikaakaan, niin jo kuului läheneviä ääniä ja jalkojen töminää.
Puolipimeässä liekehtivät hänen suuret silmänsä, ja hänen kasvonsa olivat jäykistyneet hellyydestä. Erottiin vasta aamusilla, kun päivä valkeni ja aurinko alkoi paistaa sisään. Ei tahdottu hennoa erota: »Mene sinä ensin!» »Ei, mene sinä!» Hän oli voimakkaampi ja meni. Hän riisui kenkänsä, antoi aukoa niiden nauhat ja hiipi sukkasillaan ylös toiseen kerrokseen, jossa oli hänen huoneensa.
Minä varsin tässä viikolla tuolla luhdissa luin talvimetsojen siivet, sanoi emäntä metsonjalkaa kupista vetäessään. Jokohan sitten kun yhtiöt suurella voimalla alkavat liikkua näillä saloilla metsot kaikkoavat, vai kuinka lienee, sanoi Sergelius. Kuinka lienee, sitten ehkä ottanevat tiensä tuonne valtion metsiin. Sitten ne kyllä minulta saavat pitää henkensä ja kenkänsä.
Riikka tuli kirkkoon jumalanpalveluksen kestäessä. Siellä oli paljo väkeä ja kaikki penkit olivat täynnä. Riikka tunkeutui sisälle ja istui käytävän lattialle. Silloinhan hänen täytyi ojentaa jalkansa, niin että kaikki saivat nähdä hänen punaiset kenkänsä. Mitähän ne pitävät minun punaisista kengistäni, ajatteli Riikka.
"Pappi ei ainakaan maininnut voikappaleita eikä kivilaattiaa?" minä kysyin. "Ei varsin suorilla sanoilla, mutta kyllä minä hyvin ymmärsin, mitä hän tarkoitti, ja päälliseksi vielä kaikki harmi, jota olen tuntenut, kun master Jack ja te, mrs Kitty, olette mieltäni pahentaneet, ja vanha Roger parka sitten ja hänen likaiset kenkänsä ja paljon muuta."
Syötyään Mikko sanaa puhumatta riisui kenkänsä jaloistaan ja köllistyi vuoteelle ja vetäisten peitteen ylleen hautautui kokonaan peitteen alle. Auno otti nyt keittokuppinsa, lusikkansa ja leipäpalasensa ja hiljaa ovea kiinni painaen poistui keittiöön syöntiään lopettelemaan. Hän varoitteli vielä talon lapsiakin pysymään hiljaa, jotta Mikko pääsisi nukkumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät