Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. elokuuta 2024
Näiden kaikkein tilasta voidaan päättää kirjallisuuden ja sivistyksen laitaa kussaki maassa. Ne ovat ne viisarit ajan kellossa, jotka osoittavat, kuinka pitkälle kuki kansa on ennättänyt valistuksensa juoksussa. Erityistä muistuntoa ei tarvitse näiden avittajain ja liittolaisten löytyminen Suomessakin.
Kas nyt!... Nyt on se oivallista: "Korkeasti kunnioitettu Herra Koululainen Herra Berndt Berndtsson Hagetorp'issa". Niin pitää oleman kellossa. Eikös se näytä oikein miehen käsialalta, Göthilda, juuri kuin Berndt itse olisi sen kirjoittanut. Niin, ei se ole erilaista.
Sitten on se taas alkanut rouskuttaa, mutta taas pysähtynyt ja kuulostanut uudelleen, ja silmä on pimeässä vihreälle välähtänyt. Jussi on ajatellut, että mitähän se siinä, ja on pannut tallin oven kiinni ja lähtenyt menemään pirttiin. Mutta silloin kuulee hän sen itsekin. Se on joku kellossa ajava, maantiellä kaukana, toisella puolen järven. Kenellähän lienee niin isoääninen kello?
Sekava hälinä oli vastauksena; sitten kuului ääni: Jos kavaltajat olisivat olleet köyhiä talonpoikia, kyllä sitten olisi toinen ääni kellossa, mutta korpit ja herrat eivät syö toisiansa. Korpit ja herrat! karjasi Sprengtport silmät salamoivina. Vai niin! Katsokaa! Onko tämä kavallusta?
Olisi tehnyt mieleni tietää, kuinka kala oikein oli päässyt, mutta ajattelin, että oli hienotunteisempaa puhua ilmasta. Näyttää siltä kuin rupeisi yöksi satamaan. Ruvetkoon! ärähti ukko. Koska oli se ääni kellossa, niin ei tarvinnut minunkaan hemmoitella, ja kysyin siis säälimättä: Mitenkä se oikein pääsi? En tiedä. Kun tultiin suvantoon, oli poissa. Veikö se vehkeet mennessään?
"Sinä luulet olewasi parempi meitä muita", sanoi mies sillä nyt oli jo toinen ääni kellossa, kun näki että wiina=ystäwyys alkoi turhaksi käydä. "Ei suinkaan ... siinä, ystäwäni, erehdyt kowin.
Miten lämmin on rakkaus, miten se täyttää ja kaunistaa kaikki, miten se hehkuu, miten se puhuu katsein, sanoin ja viehättävin toimin, miten koko elämä sen loisteessa muuttuu runoudeksi. «Sinä, sinä!» on nuorikoiden ainoana ajatuksena. Mutta tarkastakaa samaa avioparia muutamaa vuotta myöhemmin! Minä, minä, ja minun mukavuuteni! semmoinen ääni on silloin kellossa.
Lautamies lakitta seisoi, Pani päälle paljahalle: "Mist' olet kotoisin vieras, Kosk' olet kovin korea, Vieras vikkelän näköinen? Oletko Oulusta oloa, Kaupungista kauppamiesi?" Vieras vastasi välehen, Pietari pian sanoopi: "En ole Oulusta oloa, Kaupungista kauppamiesi; Tuolt' olen rajan takoa, Pitäjästä Vuokkiniemen, Kesän Kellossa asunna, Putahilla puolen vuotta."
Valpas ei ollut tuttu, vaan nuuski vanhaa naista jotenkin armottomasti; hän sanoi sen tähden: "Pekka ajakoon pois tuon pahan eläimen, se muuten varmaankin nielasee minun pikku Katalaanini se vapisee, eläin raukka, ja sydämensä sykkii kuin kieli kellossa." Vihdoin astuivat he saliin, jossa kapteeni oli asettautunut keskelle lattiaa. "Nöyrin palvelianne," sanoi kapteeni.
Mutta kuolemaisillaan olevasta keisarista ei tämä kaikki ollut kylliksi Jumalan edessä, vaan hän seurasi surumielin tuntiviisarin kulkua siinä kellossa, jonka hän itse pitkäin päivinsä kulukkeeksi oli tehnyt. Vallan, kunnian ja maailman aarteet oli hän vapaa-ehtoisesti hyljännyt. Mutta siinä ei ollut kylliksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät