Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kenelm jatkoi: "Te ja minä, Tom, emme ole niin hyvät kuin meidän tulisi olla sitä ei ole epäilemistä; ja hyvät ihmiset syyllä sanoisivat, että meidän nyt tulisi olla kirkossa, ennemmin kuin kirkon kelloja kuunnella.
Kuuletko, Alfred. Nyt soitetaan taas kelloja! Laivan kello soipi. Laiva lähtee. En sitä tarkoita. Koko päivän ovat kellot korvissani soineet. Nyt taas soipi. Sinä kuulet väärin, Rita. En. Minä kuulen ihan selvään. Aivan kuin ruumiskellot. Harvaan. Ja aina samat sanat. Sanat? Mitä sanoja? "Sau va ui pi". "Sau va ui pi". Etkö sinä kuule sitä? En minä kuule mitään. Eikä mitään kuulukaan.
"Minä kuuntelen, jos kuuluisi hevosien kelloja", sanoi hän pilkallisesti. Melkein kaikki ihmiset remahtivat nauramaan, niin mieluinen oli heille tuo heidän mielestään niin viisas ja urhoollinen sukkeluus.
Mahtaneehan tuo tok' olla minulle luvallista hätätilassa, pelastaakseni ihmishenkiä." Kohta tämän päätöksen tehtyäänsä meni hän Jakob Tudekkaan maamajalle. "Tule mukahani, Jakob," sanoi hän, "menemme kirkkoon ja sytytämme kynttilät. Sinä soitat kelloja." Sanaakaan sanomatta nous samilainen ylös ja seuras häntä.
Pasanen kuunteli ukin tarinata niin hartaasti, että pudotti tuohisropposen, jolla hän joi, järveen ja sitä kiinni tavoitellessaan oli mennä itse jälestä. Nyt sen pahuus vei, virkkoi hän. Vieköön tuollaisen astian, sanoi ukki. Hyvä, kun et itse mennyt. Mulle sattui kerran somasti, alkoi ukki taas jorrittaa. Teille sen suhahdan, ette ole kylän kelloja.
Jos hänen nyt todellakin täytyisi kuolla, jos mustaan puetut ihmiset häntä kantaisivat maahan, kelloja soitettaisiin ja synkkää hautausvirttä laulettaisiin, hän laskettaisiin kylmään maahan, mädänneiden ruumiiden keskeen, kaivettaisiin alas ilmasta ja auringon valosta, kolme kyynärää maata ahtaan kirstun päällä! Hän värisi kauhusta.
Ja hänen pelkonsa on jo kokonaan poistumaisillaan, kun hän taas muistaa äitinsä. Jos ne rupeaisivat kunnan puolesta riitelemään sen eläkettä, kun saavat kuulla, että hänellä on hevonen ja lehmä. Ja jos Jumala katsoo häntä syrjin silmin, kun hän oli sille niin sydämetön sen eläessä eikä soitattanut eri kelloja kuoltua.
Leijonan isäntä olikin kunnon tunnettu mies, tunnettu likeltä ja kaukaa, sekä ensimmäisen luokan asioitsia, niin kutsuttu pakkaaja; hän näet osti kelloja kellosepiltä ja sitte myi hän niitä pitkin maata mailmaa.
Ja kelloja soittamassa he luulivat sitä ensin häneksi, jonka syyksi kaikki ihmisten synnit luetaan mutta tarkemmin katsoen se oli pukki, suntion oma pukki, jonka sarviin kellojen soittonuorat olivat sidotut.
Vierailla mailla ollessani neljäkymmentä kaksi vuotta olen monenmoisia kelloja kuullut, mutta ei yhdellä ainoallakaan ole sentapaista ääntä. Minä otan hatun päästäni, en tiedä minkä tähden, mutta tuntui niin suloiselta, niin autuuttavan suloiselta, kun kodin ilma puhalsi pääni ympäri; se toi semmoisia terveisiä, etten taida sitä sanoa. Oli juuri kuin harmaat hiukset päässäni jälleen nuorentuisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät