Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Tuvassa oli ukko ja akka ... makasivat sängyssä aamiaislevolla... Voivat olla kalakauppiaita, koska täällä haisi niin silakoilta ja silliltä ... kalojen kuolleilta ruumiilta. Muija kavahti ylös ... kasvoiltaan kellertävä kuin sillin suolavesi ... ja nenäkin hänellä oli suippo ja päästä pysty kuin kalalla.
Niin ovat Matebelet Mosilikatsen johdolla perustaneet suuren ja mahtavan valtakunnan Sambesin keskikohdan eteläpuolelle; Makololot Sebituanen johdolla Sambesin ylävarrelle eli Liambeyn ympäristölle, ja pohjoisempana asuvat Londa-heimokunnat ovat jo kauan aikaa sitte perustaneet Muatajanvon johdolla voimakkaan valtakunnan, jonka asukkaat kuitenkin ovat toista heimokuntaa kuin Kafferit, sillä heillä on iho aivan toisennäköinen, nimittäin kellertävä, niin että he ovat keltatautia sairastavien Etelä-Eurooppalaisten näköisiä.
Hän oli sinisilmäinen, vallaton tyttö, jonka tuuhea, kellertävä tukka aina valui otsalle ja joka, niin pian kuin ylioppilas käänsi selkänsä, iski silmää ja virnisteli meille toisille saadakseen meidät nauramaan. Kotiopettaja oli näet hyvin ankara, ja me pelkäsimme häntä suuresti.
Sotamiehet katselevat heitä uteliaasti; he ovat puetut yksinkertaisiin talonpojan vaatteihin, mutta kaikesta päättäen ovat he ulkomaalaisia. Etumaisena kulkee vanhan puoleinen mies, hänen silmänsä ovat mustat ja älykkäät, hipiä kellertävä ja hänen kasvonsa ovat melkein kokonaan tuuhean koirannahkalakin peitossa.
Se, joka oli valkosissa, oli todellakin se, jonka Henrik oli nähnyt Uunon valokuvassa. Hänellä oli samalla tavalla kuin valokuvassa kihartuneita tukansuortuvia irrallaan pään ympärillä. Tukka oli vaalea, samoin kasvot vaaleanveriset, ihossa terve kellertävä väri ja poskien alla jonkinlaista hienoa rokonarpisuutta, niinkuin Henrik oli jo valokuvastakin huomannut.
Ol' armas hän kuin aukeneva kukka, Kuin kuvustansa käyvä liljanen; Kaulalle valui kellertävä tukka, Silmistä loisti sini taivosen. Ja sydän hällä raitis, puhdas päilyi, Kuin lähde keskell' lehdon varjokkaan; Siell' onni, tyyni, rauhallisuus säilyi, Se kuvas kukkamaailmata vaan.
Posket olivat painuneet kuopalle ja olivat sinikuultavat, otsa kellertävä, huulet mustat kuin karrelle palaneet, kädet pitkinä sormina ja jänteinä, ja olivat kuoleutuneen väriset. Kun hän nukkui, olisi luullut hänet kuolleeksi, jollei pieni rinta olisi hiljaa kohoillut merkiksi, että hengen kipinä oli vielä kytemässä. Siihen luultiin hänen nyt rauhallisesti sammuvan...
Päivän Sana
Muut Etsivät