Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ei se ollut isoäänistä, meluavaa iloa, sillä metsäseutujen suomalainen oli aina vaitelias ja vähäpuheinen, ja vaikka hän oikeastaan olikin utelias, niin kului pitkä aika, ennenkuin hän rupesi mitään kyselemään. Niinpä nytkin. Lykättiin vain ja nosteltiin kelkkaa; se huomattiin painavaksi ja ihmeteltiin, kuinka Yrjänä oli jaksanut vetää sen kotiin.
Vaikka ei ollut hankiainen, niin ei kelkkaa upottanut. Vien jäniksille joululahjoja. Jäniksillekö joululahjoja? Jopa sinä olet soma... Olehan vaiti nyt! Oli menty vähän matkaa hakaan, niin vihelti haltija hiljaa ja Heikki näki valkosen jäniksen tulla kuukkivan pensaikosta ja kepsahtavan kahdelle jalalle haltijan eteen. Iloista joulua sinulle!
Lyhyen ajan vain soivat miehet itselleen lepoa. Olisi luullut päivän työn tuntuneen jo riittäväksi, mutta niin he eivät itse ajatelleet. Täytyi ponnistaa voimiaan, kun lumikeli oli metsänkäyntiin niin sovelias. Kaiken yötä tehtiin kelkkaa, jolla kuljetettaisiin kotiin hirven lihat ja molemmat tapetut sudet. Jo päivän koitteessa oltiin valmiit lähtöön.
Peura toisensa jälkeen joutui heidän saaliiksensa, kunnes pakkanen ja lumentulo teki lopun niiden pyynnistä. Molemmat metsästäjät olivat iloissaan talven tulosta ja rupesivat katselemaan pyytämiensä metsänotusten nahkoja. He havaitsivat, että niiden kuljettamiseen tarvittiin kaksi kelkkaa. Vanha kelkka oli siis korjattava ja uusi tehtävä lisäksi. Tarvittiin vielä uudet suksetkin.
»Et usko, kuinka on hauska», sanoi Mari, kun he palatessaan menivät Elsan ohi ja Mari toimessa veti Aapon kanssa kelkkaa. Marilla näytti olevan hauskempi kerta kerralta. Elsa aikoi hänet jättää ja lähteä yksin pois, vaan samassa tulivat hänen luokseen Mari, Aappo ja Montinin Jori, joka tervehdittyään, nostaen lakkia, pyysi Elsaa laskemaan.
Mutta kun ukko selitti, ettei heidän tarvinnut tuolla matkalla viipyä kuin muutamia viikkoja, jos lähtisivät ilman kelkkaa, mutta paljon kauemmin, jos se olisi mukana vastuksina, he noudattivat hänen neuvoaan. Jos he tapaisivat omaisensa, niin kelkan saisi käydä hakemassa kevätpuolella, kun hanki kannatti ja oli helpompi liikkua.
Yksin nuo pienet ryysyiset kerjäläispojatkin, jotka vetivät kelkkaa perässään ja puhaltelivat punaisia käsiään. Ja maanmieskin, joka toi puukuormaa kaupunkiin ja astui ohjaksia pidellen hevosensa rinnalla. Kuinka mielellään Alma olisi halunnut vaihtaa elämää ja olemusta heidän kanssaan! Hevonen seisahtui hautausmaan portille, Alma ja Maijaliisa menivät sisään.
Kuinkas on laitanne, karvari? kysyin minä; »on niinkuin on», vastasi hän, kerran katsoa mulauttaen kankeasti päälleni. Mutta kysyinpä häneltä vielä: kuinkas nyt mestari oikein jaksaa? »Jaksan niinkuin jaksan», lausui hän taasen ja läksi tiehensä, lykäten kelkkaa edellään ja loilottaen jonkunmoista hullua veisua. Siinä oli hänen loppunsa. Mutta toinen karvari?
Kaksi kelkkaa otettiin matkaan, ja sitten lähti koko seurue talviyönä metsään. Hiihdettiin entistä latua. Nyt paineltiin nopeaa vauhtia, niin että nuoret miehet katsoivat taakseen, jaksoivatko naiset pysyä mukana. Nämä olivat kuitenkin yhä heidän kintereillään: tytöt pysyivät suksilla yhtä hyvin kuin miehetkin.
Ei suinkaan näistä ensimmäisistä portaista... Näyttivät siltä, että sisähuoneisiin ne veivät. Tuolla toisessa päässä varmaankin kyökin puoli mahtoi olla. Ei ristittyä sielua ikkunoissa. Hiljaista kaikki kuin haudassa. Oikein arvattu! Siellä oli nurkan takana toinen käytävä. Ja alhaalta päin tulla kapusteli ryytimaan polkua pieni punaposkinen tyttö, joka veti kelkkaa perässään.
Päivän Sana
Muut Etsivät