United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä päivänä", kirjoittaa Prokopius, "kuningas Totila tahtoi näyttää vihollisilleen, mikä mies hän oli. "Hänen aseensa ja ratsunsa kimaltelivat kullasta. "Hänen keihäänsä kärjestä liehui niin monta purppuranauhaa, että ne jo kaukaa ilmaisivat kuninkaan. "Sitten hän näytti ihanalla ratsulla molempien sotajoukkojen välillä taidokkaita asetemppuja.
Hän oli tullut hyvin liikutetuksi, kun Gisulf kertoi, että kuningas oli sysätessään hänet satulasta vaihtanut keihään kärjen kädensijaan. "Ei, kuolema kuninkaalle", huusi Furius. Hän oli jo aivan vieressä ja heitti keihäänsä haavoittunutta kuningasta kohti, jota Aligern parhaillaan nosti prefektin ratsun selkään viedäkseen hänet pois taistelusta.
"'Sen sanon sinulle, goottikoira, että jos vielä katselet häntä yhtä häpeämättömän innokkaasti kuin eilen hänen tänne tullessaan, te ette nähneet minua taksuspensaston takaa, mutta minä näin sinut niin minä pyydän, että Dresos lahjoittaa sinut minulle ja sitten "Hän löi minua keihäänsä varrella kasvoihin.
Ensimmäisen karhun kaatajina kun olivat kaikki yhdessä olleet, annettiin kunnia Kuismalle, joka oli ensimmäiseksi keihäänsä ojentanut. Toisen karhun kaatamiskunnia tunnustettiin Jormalle, joka oli estänyt karhun pakenemasta. Kolmas oli Karin. Olihan siinä Panukin osallisena, pistätteli Jorma. Karin oli kaatama, virkkoi yhä vähän häpeissään Panu.
Useita kuukausia pysyi pronssiratsastaja rauhallisessa asennossaan, keihäs pystyssä, ja vanha kuningas alkoi kaivata tavallista ajanvietettään ja kävi yksitoikkoisesta rauhallisesta elämästään kiukkuiseksi ja kärtyiseksi. Jo viimein eräänä päivänä pyörähti ratsastaja toisaalle, laski keihäänsä alas ja torkotti liikkumatonna Caditz'in vuorelle päin.
Kovasti kiljaisten longobardit riensivät kuninkaansa pojan avuksi. Mutta Totila heilautti keihäänsä kädessään ympäri ja antoi sen tylpällä kädensijalla vastustajalleen sellaisen töytäyksen vasempaan kylkeen, että tämä lensi ratsunsa selästä maahan oikealle puolelle. Levollisesti Totila ratsasti sitten rintamansa luo heiluttaen keihästään.
Kaikesta tästä innostuneena ratsasti kolmas pari esiin, samalla sekä varovasti että ravakasti, mutta valkoinen oli kovin kiihkoisa, hänen keihäänsä katkesi; musta käännähti heti kohta syrjään ja tähdäten vastustajaansa oikean olkapään alle, survaisi hänet satulasta. Taas oli valkoiset voitettu, taas remahtivat mustain ystävät Floran linnassa äänekkääseen riemuhuutoon.
Kuten yhteisestä sopimuksesta naiset ja lapset heittäytyivät polvilleen kuninkaan eteen ja kohottivat kätensä ikäänkuin rukoillakseen, jota vastoin tuhannet aseelliset kohottivat kiroten keihäänsä ja miekkansa prefektiä kohden. Monta heittokeihästä lensikin häneen päin. Ne olivat hänen lahjoittamiaan. "Koiria he ovat! "Eivät roomalaisia!" Niin huusi Cethegus vimmoissaan ja käänsi äkkiä ratsunsa.
Aseetonna ratsasti hän raivoissaan mustaa kohti, jonka hevonen kavahti pystyyn, peräytyi, tallasi rikki aidan ja oli vähällä heittää ratsastajansa lammikkoon. Mutta musta prinssi ei hätäytynyt. Ratkaisevalla hetkellä, juuri lammikon partaalla, ennätti hän töin tuskin nostaa keihäänsä ja läimäyttää valkoista kasvoihin.
Ei, se on mahdotonta; joka niin ajattelee, se on jo edeltäkäsin "vapautettu"! Todellinen kristitty kääntää keihäänsä päinvastaiseen suuntaan sanoen: "Jos minä annan mielelläni tahi vastenmielisesti niin paljon maallisen valtakunnan hyväksi, niin enkö minä mielelläni maksaisi ijäisen jumalanvaltakunnan hyväksi? Saakoon keisari mitä keisarille tulee, mutta myöskin Jumala, mitä Jumalalle tulee."