Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
"Vasta sitten, kun olet tehnyt tämän välttämättömän ja pelkään, ettet sinä saa sitä edes aikaan sitten voit seurata kunnianhimosi kehoitusta." Justinianus pudisti hiljaa päätään. "Et ilahduta minua puheellasi, Narses", sanoi hän katkerasti. "Sen kyllä arvaan", sanoi tämä levollisesti. "Sinä et ole enää välttämätön", huudahti Belisarius ylpeästi.
"Epäilen, tokko on valtiollisesti viisasta julaista kehoitusta kansalaisille", vastasi tohtori. "Sellaisen toimenpiteen kautta saisi salaliitto vaan liian suuren merkityksen. Olisi pitänyt antaa tuo Fest lääkärien hoitoon heti, kun hän viime kerralla jätti taloni. Hän yksinään on vaarallinen. Hänen kannattajansa eivät itsessään merkitse suuria.
Minäkin olin sen tehnyt ... ja kuitenkin, savun ja tomun läpi luulin eroittavani nuoren vaimoni kalpeat ja rukoilevat kasvot ja kuulin hänen sanovan: 'muista minua! minä jään yksin ja meillä on kuitenkin edessämme tulevaisuus niin täynnä onnea! Minä vastustin tätä kehoitusta. Vaan se raateli sieluani. Kallis Katariina! voi, kallis Katariinani, minä rakastin sinua niin sydämmestäni!"
Siinä on kyllin, että panen tämän pojan kunnialliseen työhön erään ystäväni silmien alle; ettei tämä miellytä häntä; että hän karkaa pois siitä; muuttuu tavalliseksi maankulkiaksi; ja tulee ryysyissään tänne vedotakseen teihin, Miss Trotwood. Minä tahdon rehellisesti selittää teille, mitä varmaan seuraa sitä myöden, kuin minä tiedän jos hän saa teiltä kehoitusta tässä vetoomisessa".
Jos jollakin tavoin lienen antanut teille kehoitusta tähän tekoon, niin se on tapahtunut tietämättäni. Näin varoittain teitä, rukoilen että päästäisitte minut irti ja sallisitte minun lähteä. Te ette minulta kuitenkaan saa mitään muuten kuin tavalla, joka olisi teille yhtä häpeällinen ritarina kuin miehenäkin".
Hän luikahti nyt isänsä luokse ja kuiskasi viskaaliin vilkaisten: Kysykääpä häneltä, mitenkä hän heti kohta löysi sen nassakan, jossa rahat olivat. Tytön huomautus oli paikallaan, ja isä, joka harvoin kysyi neuvoa keneltäkään kuolevaiselta, näki nyt hyväksi seurata tyttärensä kehoitusta. Mitenkäkö? vastasi viskaali Spolin silminnähtävästi hämillään.
Robert ja Gabrielle nousivat vaunuista, käskivät ajajan seisahuttamaan vähän matkan päässä ja lähtivät sitten Robertin ystävällisesti tervehdittyä lapsijoukkoa, sen seuraamana erääseen parakeista eli "kasarmeista", joiksi rahvas niitä kutsui, ja kolkuttivat ovelle. "Sisään!" kuului ääni sisältä. Robert avasi oven ja noudatti kehoitusta.
Hänen puheensa oli enemmän niinkuin tavallinen haastelu kuin niinkuin saarna. Hän sanoi tahtovansa kertoa jotakin omista kokemuksistansa, jos siitä voisi murheellisille sieluille olla kehoitusta ja lohdutusta. "Kun minä olin noin yhdeksän tahi kymmenen vuoden vanha," sanoi hän, "minä, niin usein kuin vaan olin yksin, tunsin suurta kauhistusta kuolemaa ja tuomiota ajatellessani.
Kaikki tämä tapahtui hyvin hiljaisesti, mutta yhtä varma kuin se on että löytyy kieli, joka on voimakkaampi kaikkia maan huutavia ääniä yhteensä, yhtä varmaan nämät veljetkin kuulivat sen kehoitusta sielussaan ja he ajattelivat ensi kerta tekojansa.
Tohtori empi hetkisen, mutta kun samalla eräs uusi ostaja astui sisään, seurasi hän pitemmittä mutkitta kehoitusta. Tohtori tarkasteli huonetta odotellessaan. Se oli pieni, mutta niin tavattoman miellyttävä ja kodikas kuin koti voi olla ainoastaan hienon aistin ja järjestävän käden huolittelemana.
Päivän Sana
Muut Etsivät