Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Pitäisipä, arveli hän, koettaa vielä tänä yönä yllättää heidät, sillä he odottavat varhain aamulla melkoista jalkaväen joukkoa avukseen ja aikovat epäilemättä silloin käydä hätyyttämään linnaa. Sissit olivat heti valmiit. Ravistaen itsestään iltaunensa suloisen raukeuden he kavahtivat ylös hevosiaan satuloimaan ratsastaakseen uudelleen ulos pimeään yöhön. Semmoista oli heidän elämänsä.

Tuntui hänestä kuin tuonen haukat kourukynnet olisivat raadelleet hänen sisälmyksiään. Tuohon ne pysähtyivät, maaperään painautuivat, kavahtivat taas koivun konkelolle, jäivät hänen jälkeensä tuijottamaan harmailla, elottomilla silmäterillään. Miksi hän oli ollenkaan palannut kotiin? Eikö ollut parempi käännyttää hevonen? Mökissä nukuttiin. Jaana ei tahtonut ruveta heitä herättelemään.

Säikähtyneinä kavahtivat rouva ja Sanni istumaan vuoteillansa ja ihmettelivät, mitä tämä mahtoi merkitä; paukkeita kuului vieläkin tiheämpään ja jyrkemmin. »Mitä hän mahtaakaan ajatellakuiskasi rouva. »Mitä hän mahtaa hommata näin keskellä yötä?» »Hän iskee laattiaan voimistelupainojaan», sanoi Sanni ja kuunteli mielen jännityksellä.

Kun olivat kaikki nukkuneet, nousi sairas sängystään, ja isäntä ensimmäiseksi kuuli, kun tuvan ovi kiinni lupsahti. Silloin nousi hän ylös ja katsahti sänkyyn ja Taavetti oli poissa. Nyt hätkähti isäntä pahanpäiväisesti ja äännähti: "Johan se Taavetti on karannut!" Silloin kavahtivat melkein kaikki pystyyn ja Leena oli ensimmäiseksi ulkona.

Hän syöksähti kiireesti hänen huoneeseensa aivan kuin hänet olisi sinne ajanut varma tunne, että hän oli kuoleva, ja halu saada nähdä miehensä ennenkuin menisi tainnoksiin. Sammuvan hiiloksen valossa huomasi hän silloin miehensä pään vieressä pieluksella Rosalien pään. Hänen huudahtaessaan kavahtivat he molemmat ylös. Jeanne seisoi hetkisen hievahtamatta, tyrmistyneenä tästä näystä.

Ehkäpä teistä on hauska sitä nähdäSilloin nuoret kaikki kavahtivat seisaalleen kuin lentoon pyrähtävä lintuparvi ja jokainen kiirehti sitä rovastin kädestä ottamaan, mutta rovasti ojensi sen kuitenkin isännälle, joka pöydän päässä hartiansa seinään nojaten istui ja odotteli iltaisruokien tuojia.

Juuri kun luutnantit hiljenivät ja vaipuivat kukin mietteihinsä, kuului äkkiä oven rämäys, sitten toisen sisemmän oven, sitten rupesi kuulumaan nopeita, puolijuoksevia askeleita pimeän salin yli sitä huonetta kohden missä he istuivat. Kaikki kavahtivat horroksista. Ja kynnyksellä näyttäytyi Georg, heidän vielä hakemattansakin. Mutta mikä Georg se oli! Kasvot olivat hänellä kalpeat kuin lakana.

"Usko!" huusivat lappalaiset samalla kun he kavahtivat ylös ja riemuitsevassa kiitollisuudessa ojensivat kätensä valoisaa kesätaivasta kohden. "Tunteita ilmaisevaa, kuvaavaa!" myhyili kreivi ja päätänsä nyökähyttäen ilmoitti mieltymystään.

Koirat kavahtivat ylös, ja ikäänkuin olisivat aavistaneet isäntänsä tarkoituksia, seurasivat ne hänen perässänsä riippuvin päin ja surullisin katsein. "Hän on poissa!" sanoi Edwards. He näkivät vanhan metsästäjän pysähtyvän metsän-reunassa ja kotvan aikaa katsovan taaksensa.

Mac Aulay ja hänen englantilaiset vieraansa kavahtivat pystyyn, tämän julistuksen kuultuansa, ja uusi riita oli epäilemättä syttymäisillään; mutta kreivi Menteith sekaantui asiaan ja selitti jutun kaikin puolin. »Ja minä toivon», lopetti hän puheensa, »että meidän onnistuu kiinnittää kapteeni Dalgettyn miekka meidän puolellemme

Päivän Sana

sypressimetsiä

Muut Etsivät