Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kaksi muuta poikaa rupesi Ali Chodjahiksi ja Mustafaksi. Astukaa esiin, sanoi pieni tuomari korkealta tuomioistuimeltansa, ja esittäkää kumpikin asianne. Kun Harun al Rashid kuuli Ali Chodjahin nimen, niin hänen mieleensä muistui kauppiaan anomuskirje, ja hän jäi kuuntelemaan poikien leikkiä.
Vasta monta vuotta sen jälkeen kun hän oli pitäjääsen ilmestynyt, tiesi huhu kertoa, että hän oli erään kauppiaan poika, joka oli tullut kiinni nimien väärentämisestä. Ja siitä ajasta saakka häntä kaihdettiin entistä enemmän ja sanottiin Musta-Åsbjörniksi. Pappilassa palveli silloin Sigrid niminen tyttö, jonka isä oli mökkiläinen.
Mitäpäs sitä muutakaan oppimaton mies. Näätkös, Iikka: minä olen niin yksin eikä kukaan ymmärrä minua. Mutta tässä rinnassa asuu paljon, paljon. Se menee kaikki hautaan minun kerallani. Kauppiaan pitäisi ehkä akottua. Minä olenkin miettinyt sitä. Mutta olkoon se meidän kesken. Vai on kauppias miettinyt?
Kauppiaan katsanto-alalta katsoen oli edellinenkin puukhollari ollut rehellinen aina siihen päivään saakka, jona rupesi vanhaan takkiinsa, päällisen ja vuorin väliin, kokoilemaan eheimmät setelit, mitkä tulivat kauppiaan puodin raha-laatikkoon. Kaikki myönsivät, ettei tuo ollut rehellisesti tehty.
Jos esimerkiksi, tuosta noin kun nurkan takaa kääntyy, näkisi miehiä murtautumassa kauppiaan viinikellariin. Jos niillä olisi jo lukot auki ja näkisi vain vilaukselta jalat, kun sisään puikahtavat, silloinkos ... voi sun hitto! Niinkuin kissa lentäisi lintusen niskaan, jalat ei kuin sivaltamalla maata pyyhkäisisivät, ja eikö nuo olisi siinä hetkessä konnat koivistaan kiinni! Olisivat!
Kapteeni lupasi tulla näitä niin liki kuin mahdollista oli, ja kauppiaan tulisi levittää kaupungissa huhu, että pian joka mies laivassa oli taudissa. Mitään likempiä määräyksiä ei kirje sisältänyt. Laivan tyhjentäminen olisi tapahtuva asiain haarain mukaan.
Antero oli varova mies. Hän ajatteli: "saattaisipa olla mahdollista, että tulliherra tarkastaa makasiinimme; parasta on, että kalliimmat kalut korjataan turvallisempaan paikkaan". Tätä puuhasi Antero otsansa hiessä. Toisin oli kauppiaan laita. Hän oli, merimiehen ja Anteron mentyä, laskeunut vuoteelleen, mutta unta eivät hänen silmänsä saaneet.
Uudessa pitäjässä hän nimittäin rakastui ja nyt kauniit lukijattareni oikein kuorissa veisaavat: voi noita miehiä! rakastui erään kauppiaan tyttäreen. Myöntymyksen sai hän kohta neidolta itseltään. Isän luo mennessään oli hän, nyt jo kokenut mies, hyvin rohkea ja oli varustanut oikein mahtipontisen puheen.
Kun työ illalla oli lopussa ja Pekka ilmoitti kauppiaalle aikovansa lähteä, sai hän maksamatta olevan osan palkastaan, ja käskettiin vielä tulla aamiaiselle seuraavana päivänä ennen lähtöä. Sitä paitsi kauppiaalla oli hänelle erityistä puhuttavaa. Pekka oli kauppiaan palveluksessa ollessaan toimittanut yhtä ja toista askaretta talon palkollisille.
Kauppias mietti siinä pitäisikö hänen selittämän tämä asia Anterolle. Oli siinä kapteenin kirjeessä vähän muutakin, ja se sai kauppiaan päättämään. "Tyhjennä molemmat rantamakasiinit, mutta niin, ettei sitä kukaan huomaa" seisoi kirjeessä. Mutta miten voisi tämä tapahtua Anteron tietämättä, ja hän eikö hän kysyisi siihen syytä?
Päivän Sana
Muut Etsivät