Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Siellä kuuli hän silloin huhun haaksirikosta, ja sille huhulle nauroi hän. Mutta kun hän kiiruhti kauppias-vainaan testamentin avaamista ja sen avatuksi saikin, mutta siitä näki, että kaikki, mitä kauppiaalla oli, oli Anteron, niin tuntuipa silloin kapteenista kuin olisi laivan kansi, jonka päällä hän seisoi, vajounut. Hän luuli nyt näkevänsä Anterossa salaisen vihamiehensä.
Hän oli näitä pitoja warten teettänyt hienoimmasta werasta hännystakin, koska oli semmoisen nähnyt kauppiaalla ja muilla herroilla juhlatiloissa olewan, eikä hänenkään sopinut siwistyneenä ihmisenä semmoisetta olla. Hansikkaat oli myös tätä tarwetta warten tuotu, sillä niitä ei isännällä ennestään ollut.
Juhlatiloissa piti hän aina yllään hännystakkia ja hansikoita käsissään. Tämmöinen pukine oli maaseudun kansalle outo ja moni yksinkertaisuudessaan luuli, ettei kauppiaalla ollut waatetta kylläksi, ja sentähden on muotiräätälin täytynyt tehdä noin waillinainen puku tuota noin, semmoisen kuin kankaasta on saanut.
Rytilän patronilla ja kauppiaalla oli useita laivoja, ja näiden laivojen kapteenit oli Kornman taidolla valinnut. Ne olivat suurimmaksi osaksi semmoista, jotka jyrkästi täyttivät Kornmanin antamia käskyjä, huolimatta siitä, olivatko nämä käskyt oikeita.
Ja niin Antti lähti matkaan kysymättäkään Pekalta, mitä sellaisia asioita kauppiaalla oli Pekan kanssa, joista hän ei tiennyt mitään. Muutamia päiviä myöhemmin tuli Träskogin Matti taloon. Antti oli poikennut hänen luonaan ja maininnut Pekan olevan kotona odottamassa.
Kauppiaalla oli selvä leipä kuinkas muutoin, sillä olihan hän kauppias ja laillaan vielä viljakauppiaskin. Talossa oli leivottu ja leipiä oli syrjällänsä seinävierustailla. Kauheassa näljän tuskassa juolahti ukon päähän, ettei ole muuta neuvoa kuin siepata tuosta yksi leipä, pistää se poveensa ja rientää pois. Ajateltu ja tehty.
On niitä rovastii muutamia itelleen laittanna, voan eipä niitä muilla taija olla... Ompaan kauppamiehelläi leikkuumassiina... Kenellä kauppiaalla? Tuolla, jonka puot tuossa näkkyy... Onko hän varakas mies? Mikäs se on kauppamies muu kuin rikas... pittää elon kauppoo ja voin kauppoo ja kaiken muun tavaran kauppoo... Eikös kellään maanmiehellä ole uudenaikaisia koneita?
PUMMI. Tiedättekö, mitä siellä on sisällä? KALLE. E-e-eihän siellä mitään ole! PUMMI. Eikö kauppiaalla siis ole mitään pitovaatteita. Ei suinkaan hän niin ilman voi olla? KALLE. Jaa niin niin, pitovaatteita? Luulin, että tarkoitatte niin, kyllähän siellä. PUMMI. Mitenkä te niin kummalliselta näytätte? Mikä teitä vaivaa? KALLE. Olenko minä kummallisen näköinen?
Kauppiaalla oli harvoin jalot hetkensä, mutta kun ne hänellä olivat, haltioitui hän itse omasta jalomielisyydestään niin, että hän kohosi aivan huimaaville hengen kukkuloille. Eikö se ollutkin hänen suora velvollisuutensa? Hän oli luvannut hyvitystä. Ja eikö Jaana ollut hänen oman torpparinsa tytär? Isäntänä hän oli velvollinen pitämään huolta alustalaisistaan.
Niinpä ei äiti ollut saattanut muuta kuin iloita, kun Iikka kerran oli hänelle ilmoittanut vakaan aikomuksensa olevan muuttaa yksinäisen Kuikkalammen rannalle, saman maantien varteen, missä kauppiaalla oli pieni metsäpalsta ja missä tämä oli Iikalle oman kodin ja konnun paikan luvannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät