United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän pyysi Nerolta saadaksensa peräytyä yksinäisyyteen, luetteli ne monta suosion-osotusta, jotka olivat tulleet hänen osakseen, ylisti keisaria hänen jalomielisyydestään, mainiten ikäänsä ja kivulloisuuttansa pyyntönsä puolustukseksi. Nero vastasi häntä erittäin miellyttävillä ja kohteliailla sanoilla.
Kansaa seisoi paljo kaikkialla levottomasti odotellen; nyt olisi hän mielellään antanut väkijoukolle suuremmoisen näytteen jalomielisyydestään ja vallastaan, mutta mitenkä? Hän hiljaa mietiskeli itsekseen, mutta ei mitenkään löytänyt sopivaa keinoa.
Nyt hänen isänsä ensimmäisen ja ainoan kerran elämässään häntä suuteli, ei hänen jalomielisyydestään turvatointa eläintä kohtaan, se ei häntä liikuttanut, vaan siitä, että Wappu oli tehnyt uljaan teon, ja tehnyt kunniaa Stromminger'in vanhalle urhoolliselle suvulle.
Viimein katsoi hän ylös ja hänen käytökseensä tuli jotain rohkeaa ja uhkamielistä. "No niin", sanoi hän, "minä vastaan. Kysykää mitä tahdotte!" "Olitteko kirjeenvaihdossa sir Charlesin kanssa?" "Kyllä, kirjoitin hänelle pari kertaa, kiittääkseni häntä hänen hienotunteisesta jalomielisyydestään." "Oletteko merkinnyt muistiin, koska nuo kirjeet lähetettiin?" "En." "Tapasitteko itse häntä?"
Kauppiaalla oli harvoin jalot hetkensä, mutta kun ne hänellä olivat, haltioitui hän itse omasta jalomielisyydestään niin, että hän kohosi aivan huimaaville hengen kukkuloille. Eikö se ollutkin hänen suora velvollisuutensa? Hän oli luvannut hyvitystä. Ja eikö Jaana ollut hänen oman torpparinsa tytär? Isäntänä hän oli velvollinen pitämään huolta alustalaisistaan.
"Illallisen jälleen nousivat kauppiaat ja menivät talliin hevosiansa katsomaan. Martin jäi huoneesen meidän kanssamme, ja me kiitimme häntä hänen hyvyydestään ja jalomielisyydestään, ja rohkenimme sanoa, että me luulimme häntä Ulrich von Hutteniksi. Mutta hän arveli: "Ei, en minä en ole se."
Luteruksen lukuhuoneesen tuli eräänä päivänä köyhä mies almua anomaan. Koska hänellä itsellään ei ollut rahaa penniäkään, ja tahtoi kaikenmokomin auttaa tuota köyhää miestä, otti hän nuorimman lapsensa kummilahja-rahat ja antoi ne miehelle. Luteruksen vaimo, joidenkuiden päiväin perästä huomattuaan säästökassan kevenneen, soimasi miestään hänen mielettömästä jalomielisyydestään, mutta Luterus vastasi hänelle: "