Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Suuriksi kävivät toimitusmiesten ja vainajan kaukaisten perillisten silmät, jotka suuren perinnön toivossa olivat paikalle saapuneet. He olivat juoppoja ja viettivät irstasta elämää; testamentin tekijä oli heitä nimen-omaan maininnut ja sanonut sen vuoksi tekevänsä heidät perinnöttömäksi.
Ainoastaan näkymättömät hengen voimat siellä liitelevät kaukaisten tähti pilkkujen välejä, ikuisen Jumalan tahtoa täyttäen. Mutta sinä olet niinkuin lapsi tässä äärettömässä hiljaisuudessa. Annas ollakaan! On kuin taivaisten sanansaattajain parvi lentäisi sinun ohitsesi ja niinkuin ihanin harpunsoitto humahtaisi sinun korvissasi. Seis! huudat sinä, odottakaas vähäsen te siellä!
Itse istui Stanley telttakatoksen alla perässä, ainoastaan vaivoin erottaen heidän haamujaan tahi katsellen pensaiden säännöttömyyksiä, sill'aikaa kun silloin tällöin salama nopeasti vilahti synkeällä taivaalla ja näytti kaukaisten saarien suurta mustaa ryhmää sateen sillä välin roiskuessa alas vähentymättömällä kiivaudella.
Pienet kulahdukset veneen alla, heikot tuulenhenkäykset pitkin vedenkalvoa, joka imi itseensä pilvien hillityt värit, kaukaisten euganealaisten kukkuloiden siintävät piirteet kaikki herätti hänessä sitä ääretöntä surunvoittoisuutta, joka ilmenee kaipuuna. Siinä on tuskallinen makeus, ihan likellä suolaisten kyynelten rajaa. Kaikkialla se on takeltunut kiinni meren pintaan.
Samana iltana Kenelm Travers'in ja Cecilian seurassa nousi puutarhan takana olevalle pienelle kukkulalle, jolla oli vanhan luostarin rauniot, josta oli ihana näköala laaksoin ja metsien, virran ja kaukaisten kukkulain yli; aurinko oli juuri laskeumaisillaan.
Astuin siitä muutamia askeleita vielä, niin pakkanen oli käynyt yhä ankarammaksi; paitsi lunta ja jäätä en erottanut muuta kuin sumua ja punasta aurinkoa taivaanrannalla. Oli sietämättömän kylmä enkä muuta neuvoa tiennyt kuin kiirehtiä eteenpäin, jolloin kuulin ikäänkuin kaukaisten koskien kohinaa ja nyt huomasin olevani ison meren rannalla, jossa jäitä ajelehti.
Vienosti väreilevään meripeiliin kuvastuu loistava tähtitaivas; monet ja kaukaisten valtioiden laivat kelluvat vieretysten, ja yksinpä muhkeat sotalaivatkin, kuun juhlavalossa, näyttävät paljoa vähemmin peloittavilta. Rio on iso kaupunki, ja vuosi vuodelta isonee sekä sen väkiluku enenee. Nyt siinä on enemmän kuin 400,000 asukasta.
Sen jälkeen hän palasi kotia. Päivä kului taas samoinkuin edellinen. Nyt oli pakkanen, sen sijaan että eilen oli suoja. Ja kaikki viikon päivät olivat samanlaisia ja kaikki kuukauden viikot tuntuivat samanlaisilta kuin tämä ensimmäinen. Vähitellen hänen kaukaisten maitten herättämä kaipuunsa kuitenkin väheni.
Aurinko oli vaipunut kaukaisten vuorten taakse, jotka etelässä ja lännessä ovat Etsch-laakson rajana. Lämmin kullanpunainen hohde valaisi vuorten synkkää porfyyriä saattaen sen kimaltelemaan punaisen viinin tavoin. Ruohoista rinnettä, jonka harjalla karjamajat olivat, kulki hitaasti askel askeleelta lapsi vai oliko hän jo neito ajaen edellään lammaslaumaa.
»Toivoa!» toisti Elina. »Kaukaisten merien takaa palaa mies, vaan ei hautakummun alta. En minä enää mitään toivo.» »Haudan kautta vanhurskas menee Herransa iloon», huokasi Maija Liisa, »ja jospa me kaikki siellä kerran tapaisimme toisemme. Mutta teidän ei pidä surra eikä haaveksia kuolemaa, vaan pitää kiinni elämästä ja niistä, jotka teitä tarvitsevat täällä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät