Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Paulia hävetti: hän tunsi kauheaa, epämääräistä pelkoa. Hän oli luonnostaan rohkea ja pelkäämätön; hän olisi ollut valmis kaikkeen, mutta tuo tuntematon vaara, tuo vihamielinen, ruumiiton, käsittämätön, joka liikkui savun takana ja joka ei voinut olla muuta kuin näköhäiriötä, mutta sentään koko ajan muuttumistaan muuttui joksikin muuksi, täytti hänet kauhulla.
Luukku oli osunut pohjaan, ja puoleksi tunnotonna hän vieri kostealle maapermannolle. Kun hän tointui ja saattoi selvästi ajatella, niin hän käsitti joutuneensa kellariin. Katonalaisesta ikkunasta tunkeutui hiukan valoa, ja kun hänen silmänsä olivat tottuneet hämäryyteen, niin hän saattoi erottaa esineitä ympärillään. Mutta samalla hän keksi jotakin kauheaa.
"Rakkaat wanhempani!" kirjoitti Aina, "tänne ei kuulu juuri mitään erinomaisen pahaa, Mikko waan taas yhden kerran joutui entiseen wikaansa! Kumminkin oli se ensimäinen kerta, sittenkuin hän rupesi katumaan kauheaa elämäänsä. Minun toiwoni on, että hän siitä jälleen toipuu, sillä hän tuli siihen hirweästi wietellyksi, ja hän katuu sitä katkerasti.
Voi sitä kauheaa onnettomuutta! Voi hyvää kreivitärtä! Voi jumalatonta Goloa!» Kreivi astui hevosen selästä, tervehti kaikkia ystävällisesti, ojensi heille kätensä ja kyseli kaikkea, mitä kotona oli tapahtunut hänen sodassa ollessaan. Silloin hän kuuli Genoveevasta pelkkää hyvää ja Golosta pelkkää pahaa.
Säästö, mitä Elsalla oli, se oli mennyttä jo. Mitäs nyt eteen? Tällaista pelkoa ja huolta toimeentulosta hän ei ollut koskaan tuntenut. Se oli kauheaa. Se vaivasi yöt ja päivät. Illoin esti unen tulemasta, aamuin pyyhkäsi se sen silmistä, kun vielä tuntui väsyttävän lyhyen, levottoman nukkumisen jälkeen. Ja päivällä oli huoli painamassa mieltä joka hetki.
Voi olla astumatta tämän uhrautumisen tielle, mutta jos tahtoo noudattaa rakkauden vaatimuksia, niin täytyy sen mukaan sekä tietää että puhua ja pitää itseään syyllisenä, jos ei ole antanut pois kaikkea ja koko elämäänsä, eikä pettää itseään. Ja lieneekö niin kauheaa tuo uhrautuminen loppuun asti, jommoisella se näyttää.
KUNINGATAR. Oi, he ovat hyväksensä käyttäneet sinun kauheaa typeryyttäsi. Etkö siis enää muista että tämä Rizzio auttoi sinut valta-istuimelle! Jumala antakoon sen hänelle anteeksi, nyt saamme molemmat siitä kärsiä. DARNLEY. Muistanpa vielä muutakin. KUNINGATAR. Se on valhetta, vannon sen kautta kaiken, mikä sinulle on pyhää, se on valhetta!
Niin, mutta minä, minä sitä toivon tapaan itseni sitä toivomasta toivoin juuri nytkin en toivonut, mutta se tuli niin ja hän lyykähti nurmipenkille ja purskahti itkuun. On kauheaa, millainen ihminen on se on kauheaa... Rauhoitu nyt, rakas ystäväni, Antero tarttui häntä hellästi hartioihin sinä olet niin väsynyt, sinun pitää mennä maata. Vaan jos niin tapahtuisi ja minä olen sitä toivonut...
'Sinä et siis kiellä sitä, että olet ruwennut juomaan? 'En. Kuinka sitä kieltäisin, kun se on kumminkin tosi asia. 'Kyllä tämä on liian kauheaa; se wielä puuttui. 'Minä myönnän, ettei se ole oikein, mutta samassa pyydän saada muistuttaa etteiwät kaikki muutkaan asiani ole oikein.
Riisryynipuuro on yhtä suuri synti kuin valehteleminen ja varastaminen! Hän aivan kuin jähmistyi. Sen vuoksi eivät he olleetkaan saaneet apuja! Ja sen vuoksi varmaankin, kun silloin kerran oli ollut riisryynipuuroa jouluksi, isäkin oli sitten hukkunut? Eikä ehkä ole isä päässyt taivaaseenkaan!... Voi kauheaa! Kun Vappu pantiin asialle mille hyvänsä, niin unehutti hän sen.
Päivän Sana
Muut Etsivät