Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Mitä varten ajuri ajoi pitkin katua ja nyt ei enää aja, mitä varten kello naksuttelee seinässä, mitä varten ikkunoita voi avata ja sulkea, mitä varten on emännöitsijä, mitä varten se rämisyttää teelautasia ja lusikoita toisessa huoneessa? Kello tulee 12.
Kuulen, vaan hän on hullu, vastasi Aato, ehkä kasvonsa vaaleus kyllin näytti miten sanat olivat koskeneet. Veljet lähtivät. Ha ... ha ... ha! nauroi hullu, menkäät, tuleehan vielä päivä, jona aurinko paistaa kun nytkin taivaalla ... vaan tuleehan päivä jona syntymä-päiväänne kirootte ... ha ... ha ... ha! Nämät veljekset, joita näet kävelevän pitkin katua, olivat pulskat miehet.
Itkeä keskellä katua! Sattuvat vielä ihmiset näkemään. Onneksi oli vasta vähän väkeä liikkeessä eikä päivä ollut valjennut vielä. Johannes tahtoi saattaa Liisan kiireimmän kautta hotelliin. Mutta Liisa piti hänen kättään itsepintaisesti kädessään ja veti häntä jollekin syrjäkadulle päin. Minä en ainakaan ole peittänyt sinulta mitään, tiuskasi Johannes melkein äkäisesti. Et, et, nyyhkytti Liisa.
Laulellen laittoi hän peilin edessä Sigridin antamaa rusettia ja katseli silmiään ja mäenlaskusta vielä hehkuvia poskiaan. Katua kulkiessaankin vielä lauloi ja hyppäsi silloin tällöin pienen hyppyaskeleen. Jo pitkän matkan päistä hän näki kokonaan valaistut ikkunat. Hän hiljensi ehdottomasti kulkuaan, sillä tuo kirkas valaistus teki häneen niin omituisen vaikutuksen.
Hänelle ei tule kysymykseen paeta, välttää, katua. Hän taistelee vaikka kymmenentuhatta vuotta mutta hän lopulta voittaa. Vihitty on täten ihminen, joka on itsetietoinen toisella tavalla kuin tavallinen kuolevainen. Hän on itsetietoinen kuolematon olento.
Jos koettaa kulkea rauhallisesti katua pitkin, joutuu keskelle kansanjoukkoa ja saa surmansa kuularuiskuista, tai jos turvautuu sotaväkeen, joutuu siinä saamaan surmansa omien tovereitten kädestä katoilta. Ja kaiken lopuksi tulee kansanjoukko, joka surmaa jokaisen, ken sen tielle sattuu.» Hän ravisti päätään surumielin, sytytti paperossinsa ja istahti viereeni katukäytävälle.
Katos perhanoita! sanoi Hinkki, teki kohta päätöksensä ja rupesi suurta sapeliansa kannattaen yhä lisääntyvällä vauhdilla juoksemaan kaupungille päin, aivankuin olisi ennenmuinoin koulupihalla juossut, jos olisi saanut kuulla pihan toisessa päässä sysätyn kumoon hänen pystyttämänsä lumiukko. Akka riensi toiselle puolen katua kertomaan nousustaan kasarmintorille.
Liika sananen, varomaton hetkinen, ja sinä saat sitä katua koko elin-aikanasi! Sinun ei pitäisi istua kuiskailemassa hänen kanssansa myöhään yöllä, sinun ei pitäisi laskea häntä sisään joka kerta kun hän rukoilee ja hänellä vaan on vielä sananen sanottavana.
Ylöspäin katua Lipan jälkeen asteli mietteissään yhä ja niin oli ärtyisäksi piltoutunut, että pitkäkseen oli töytätä Tuovilan Taavetin, kun tämä vastaan tullessaan olisi potellistaan ryypyille tarjonnut ja kellon vaihetukselle... "Ka, jopahan viimein Kallenkin tapaa, en ole nähnytkään koko päivänä! Terve, terve! No mitenkäs se on markkinaisten kanssa?"
Jeanne astui mahdollisimman sukkelaan kulkien hänelle osoitettua katua pitkin, jonka päässä oli käännyttävä oikealle, sitten vasemmalle ja torille tultua kysyttävä taas. Toria ei hän kuitenkaan löytänyt ja kysyi neuvoa sitten eräältä leipurilta, joka antoi hänelle erilaisia tietoja. Hän lähti jälleen kulkemaan, hairahtui, harhaili, seurasi taas uusia neuvoja, ja joutui kokonaan eksyksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät