Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Suu minun nauroi, syämeni itki, Veet ne vierivät poskia pitkin. Veet ne vierivät poskia myöten, Kulki kun virrassa koskia myöten. Mieleheni muistuvat muinaiset ajat, Isäni ja äitini ilotäyet majat. Olin minä tytön taimi koria kuin kukka, Joka pojan päälle en katsonutkaan. Koriana kävin minä edestä ja takaa, Mieleni oli iloinen ja murehista vapaa.
Ovet rupesivat käymään, ihmisiä tuli huoneista, haukottelevia herroja ja muita... Silläpä on soma lakki tuolla ... vai se se nyt on se inspehtori! ... ihan litteä lakki ja lippa kanssa yhtätasainen... Vai se semmoinen niillä on kaikilla rautatien herroilla! se Ville se kaikki vain tietää ja neuvoo... Vaan ylpeitäpä ne näytti olevan kaikki ei tämäkään sivu kulkiessaan katsonutkaan...
"Juokaatte kupillinen teetä kanssamme", sanoi majuritar ystävällisesti, "te näytätte sangen väsyneeltä!" Leimuava katse kiitti häntä, mutta Hermina vaikeni, eikä edes katsonutkaan häneen ja hänen iloisesti tykyttävä sydämensä kokoontui taasen. "Minun tulee olla kotona tänään, sillä huomenna aamulla aikaisin on minulla virkatoimia!" sanoi hän karttaen.
Minä en usko, että olisin huonekaluja paljon katsonutkaan, jos olisimme kokoontuneet jokapäiväiseen huoneesemme, tavallisen pöytämme ympäri, tavalliselle atriallemme.
Kaikki tytöt pitivät Colinista, ja hän puolestaan oli jokaiselle ystävällinen. Hänellä oli veitikkamainen silmäys, jota neitoset sekä rakastavat että pelkäävät; ja kun Colin hymyili, kas silloinpa olisi kelvannut ottaa hänestä muotokuva! Mutta tuo usein loukattu Marietta ei edes katsonutkaan häneen, se on luonnollista. Ja siinä hän olikin oikeassa.
Kovasti pullisteli Malisen sisimmäisiä ruumiin osia, kun hän näki nämä entiset tuttavansa. Ei kumminkaan sattunut kiireellistä lankain ostoa. Hän koetteli taipua siihen, mitä oli edessä, aivan niinkuin metsästäjä ampumaan harakoita paremman puutteessa. Kävipä pistämässä vieraille kättä, mutta niin ilmeisen tylysti, ettei katsonutkaan, sattuuko käsi käteen vai ei.
*Tuo* oli tavallisesti emäntä. »Kylänkeppiäkö se Tiina on tuonut?» Hän kävi ottamassa sen tytöltä. »Katsos, kellomestari, kylänkeppiä», rupesi Ella kehumaan ja näyttelemään. »Ei niitä vaan sellaisia joka puussa kasvaa, se on niin kuin Jumalan luoma.» Toinen ei katsonutkaan, rupesi kellonratasta harjatessa vain irvistelemään: »Kaikista ne moukat komeilevat.»
Jos he kysyisivät, mitä he ilman meitä olisivat, niin olisivatpa he tarpeeksi äkeitä, nuo kummat lumottaret. Hän ei katsonutkaan meihin. Kolmen askeleen päästä! niin se oli aina ... eikä hän pelännyt ketään niin kuin Bård'ia. Tämä koki jos jollakin tavalla; ei! ei edes hyvää sanaa; tuo tyttö oli aivan kuin kivestä.
Hänen täytyi kulkea Cetheguksen ohi. Hän painoi päänsä alas eikä katsonutkaan tähän, mutta kuuli tämän kuiskaavan: "Silverius, tämä hetki on korvauksena voitostasi katakombeissa. Nyt olemme kuitit." Heti kun piispa oli poistunut teltasta, nousi Belisarius iloisena istuimeltaan, riensi prefektin luo sekä syleili ja suuteli tätä. "Suuret kiitokset sinulle, Cethegus Caesarius", sanoi hän.
Me täällä kuunneltiin Selman kertomusta niin hartaasti, ettei pysytty matkassa. Hän oli punainen hiusmartoon saakka, kun sai sen sanotuksi. Mutta lehtori Hellman ei häneen katsonutkaan, vaan kääntyi Selmaan. Mitä hauskaa te sitten kerroittekaan? Eihän se ollut kuin ilman aikojaan Saanko luvan arvata? Kyllä. Selma katsoi häneen uteliaana. Mistä hän luuli heidän puhelleen?
Päivän Sana
Muut Etsivät