Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Hän nai Anna Leenan, ja vanha Katri muutti heidän luokseen asumaan, ja kun aikaa voittain syntyi pieniä "noitia", niin oli tuosta lapsirakkaasta Katrista hyvä hyöty nuorelle äidille, joka uutterasti auttoi miestään hänen töissänsä. Puolisojen pyrinnöt eivät rauenneet turhaan. He tulivat varakkaiksi ja ostelivat vähitellen maata lisään.
Katrista oli tullut ihana, punaposkinen neitonen, ja Niilo ja Yrjö olivat raikkaita, pulskia nuorukaisia. Lapsellinen ystävyys oli Niilon ja Katrin välillä muuttunut tuttavuudeksi, ja puoli vuotta oli Katri jo ollut Niilon kihlattu morsian. Mitä Yrjö tästä ajatteli, sitä ei kukaan tiennyt, mutta aina siitä ajasta oli hän muuttunut umpimieliseksi ja muotonsa oli käynyt synkeäksi.
Kun he sitte menivät yhdessä ulos leikkimään tai poimimaan puoloja, oli Juhana Katrista kahta vertaa rakkaampi, koska Katri tiesi Juhanan osaavan semmoista, jota ei kukaan muu ymmärtänyt, ei edes Liisa-mummokaan. Tietysti oli tämmöisessä torpassa vain ani harvoin aikaa lukemiseen, kirjoittamiseen ja luvunlaskemiseen, sillä muita töitä oli jo paljon kiireempiä.
Katsoipa niinkin, sen kaikki huomasivat ja he näkivät myös hänen katseensa hurskaana ja lempeänä olevan kiinnitettynä tyttöön, "hänen rakkaimpaan rippilapseensa" niinkuin ukon oli tapana sanoa Katrista.
Ihmisiä mennä vilisti ympäri mikä istuen reessä, mikä hevosen selässä, mikä jalopeuran, kiiti ympäri vilisten vain ja kova soitto kävi, ja somaa se oli Katrista, oikein ihmettä.
Ota Jussi kahvia. Ota korppuakin. No, mitä ne pojat Partalassa nyt raataa?» »Tervahaudalla ne ovat», vastasi Katri. »No, miltä se Katrista morsianna tuntuu?» »Ka, miltä tuo tuntunee», vastasi Katri, kainosti nauraen. »Eikös se Jussi vielä ole löytänyt mielitiettyä?» kysyi Susanna Jussilta arasti ja hieno puna nousi hänen poskilleen. »Mitäpäs se renkimies...» Jussi näytti hyvin rauhattomalta.
Kun kaikki paikat olivat täyttyneet, soi kello, karuselli alkoi pyöriä, rumpu ja posetiivi soida ja Kusti lauloi kiitäessään ympäri: »Rumpu se lyö ja rumpu se käy ja miekan terät ne värisee.» No, oli se taas Katrista kummaa ja unehtunut oli häneltä sotaherra. Häntä nauratti kun Kusti mennä kiiätti ympäriinsä, vilisten vain.
Tällä hetkellä hän vaan tiesi ja tunsi Niilon terveenä ja jalona seisovan hänen edessään ja rajuinen riemu täytti hänen sydämensä. Ja Niilo? Hän tunsi vaan sääliväisyyttä, joka yhtä vähän muistutti hänen nuoruutensa syvästä lemmestä, kuin tuo onneton, murtunut vaimo siitä viehkeästä ja ihanasta Katrista, joka hänen muistossaan asui.
Ja niin läksi Erkki ja Katri astumaan samoja jälkiään. Vaan Jussi erosi Erkistä ja Katrista omille teilleen, läksi astumaan toisanne päin. Kiiltävä sormus oli Katrin vasemman käden nimettömässä kun hän Erkin jälestä tuli kultasepän puodista, mistä olivat jo kerran ennen käyneet kysymässä sormuksen hintaa.
Hän tunsi kuuman tulen polttavan rinnassaan. Hän kuuli itseänsä ensi kerran mainittavan lapsensa surmaajaksi. Kreivi silmäili häntä kolkosti. Se oli Katrista kuin olisi hän seisonut tuomarin edessä. Asema oli muuttunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät