Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Kun nuorempi sisar Reetta varsin hyvin jaksoi Kivelässä toimittaa kotiaskareet Katrin poissa ollessa, meni hän Nikkarilaan niin usein, kuin vain soveltui. Katri rakasti Liisaa; häneltähän hän oli oppinut lukemaan, jota hänen oma äitinsä Kivelässä ei osannut.
Katkeratunteisen yön perästä oli Jussila tehnyt päätöksensä. "Katri taikka kuolema" oli tästä lähin hänen lempilauseensa. Hän ei kyennyt himojansa hillitä. Sentähden etsi hän erään seuduilla harhailevan venäläisen partiojoukon ja suostui sen päällikön, katteini Rosovskin kanssa, hyökätä sanottuna sunnuntaina kirkon ja kirkkoväen kimppuun. Tuuma kävikin toteen, niinkuin tiedämme.
Se saattaa teitä harmittaa, kenties vimmastuttaa, vaan minun täytyy kerrassaan tehdä loppu noista kaikista mielenkuvitelmista näillä sanoilla: Katri ei koskaan voi tulla teidän omaksenne. Kinnas annetaan sanan pantiksi, ja minun ammattini harjoittajan pitäisi siis vielä vähemmin kuin muiden ihmisten rikkoa sanansa.
Niin ei se olisi, jos kaikki olisivat rehellisiä; silloin ei toden puhumista vikanakaan pidettäisi", tuumiskeli Katri. "Eihän tuota vikana sentään pidettäne. Ovathan ihmiset totuutta vaativinaan ja valetta vihaavinaan." "Jaa, silloin kun huomaamat, että toisen valehteleminen heitä vahingoittaa; muutoin kyllä saa puhua puita heiniä." Rouva mietiskeli.
LIINA. Oi vaikene, vaikene jo, sinä olet oikeassa. Olen ollut liiaksi itsepäinen ja ajattelematon, Sinä olet aina niin viisas ja hyvä; neuvo mitä minun on nyt tekeminen? ANNA. Sovi miehesi kanssa ja kirjoita tohtorille pari sanaa anteeksi anoen menettelyäsi. Kelpaako näin alkaa? ANNA. Kelpaa, hyvä vallan hyvästi, mainiosti. Nyt saa Katri viedä sen kohta. Ei suinkaan.
Minä kylänvanhin ja kestkiivari, minä, enkä saa olla isäntä talossani; ei! se nyt on liika; hoi! Katri, Mari, hoi! hoi! H
Anna olla muutamat sanat sanomatta", sanoi Elsa. "No, hyvästi nyt Elsa", sanoi Katri. "Hyvästi", sanoi Elsa. "Hyvästi Elsa!
Mitä tyttärelläni ja hänen miehellään lienee keskenään, se ei minuun koske... Ainoastaan sinulta nyt pyydän, että kertaisit jokaisen sanan. KATRI. Miten voit pyytää jotakin niin narrimaista vaimoltasi? SALOKANGAS. Se ei kuulu tähän! Pyyntöni on ainoastaan osoitus kuuliaisuudestasi, muuta ei.
ALFRED. Kyllä, kyllä on tarpeellista, että puhdistaun silmissänne. SALOKANGAS. Ei ole tarpeen! ALFRED. Mutta te voisitte luulla... Me emme luule mitään. KATRI. Puhu, ystäväni; kenties me siten tulemme selvyyteen. ALFRED. Tänä aamuna kuulin Heikin pyytävän Liisaa sanomaan: "Jumalan kiitos, pöytä on katettu", ja hän joutui raivoonsa, kuin tämä kielsi sen.
"He sallivat hänen saarnansa", sanoi Katri, "vieläpä kehoittelivatkin häntä siihen, niin kauan kun hän vaan moitti maallikkoin pahaa elämää, aatelisherrain eripuraisuutta sekä sortoa köyhiä vastaan; ja he iloitsivat siitä kun suuret kansanjoukot, mennen muitten luostarein ohitse, karttuivat Karthausilaisten kirkkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät