United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli kuulevinaan pikku Main lempeällä, nuhtelevalla äänellä sanovan: "Isien ja äitien pitää aina olla hyviä ystäviä..." Ja hän puhkesi itkuun ja suuret, katkerat kyyneleet putoilivat pienille suloisille kasvoille, joita hän äsken kuohuvan äidinrakkauden vallassa oli suudellut.
Otin häneltä katkerat jäähyväiset sekä painoin sormuksen hänen sormeensa, kuiskaten: Minun olet elämässä ja kuolemassa. Tätä tehdessäni himmentyivät tytön silmät, sillä hänen mielessään eli selittämättömiä tunteita. Taisipa kyynel vierähtää minunkin poskelleni. Vaikealta tuntui minulle lähteminen töllistä.
Tuonlaisten naimisten seuraukset useinkin oliwat katkerat, sillä todellinen rakkaus ei niissä tullut koskaan kysymykseen, waan kuollut kylmä tawara, ja kuollut ja kylmä oli tawara lämpimän sydämen kumppaniksi. Rikas oli ollut tyttönä Linnalan emäntä ja rikkaan Linnalan ainoan pojan piti saada rikas waimo siinä se ainoa ohje, jota he käyttiwät naimisessaan.
Oton onneksi oli isän ja äidin välillä ollut juuri riitaa. Mielet olivat sen johdosta katkerat, sisut täydet. Antti Juhana imeksi piippuansa, kumaraisena istuen.
Tähän asti oli tuo öinen tapaus vetänyt milt'ei kaikki hänen ajatuksensa puoleensa; nyt kun hän, ainakin toistaiseksi, oli suoriunut tästä asiasta, rupesivat nuo katkerat, tuskalliset muistit uudelleen ahdistamaan hänen sydäntänsä ja omaatuntoansa niin ankaralla voimalla ikäänkuin olisivat tahtoneet kostaa hänelle sen, että hän näin pitkäksi ajaksi oli irroittanut huomionsa niistä.
Katkerat kyyneleet valuivat hänen silmistänsä, ja hän painoi kasvonsa käsiinsä. Hän olisi mieluummin maannut vanhempainsa vieressä suolaisessa syvyydessä. Ruokahalu oli häneltä kadonnut; keitetyt äyriäisetkin inhoittivat häntä, nämät kenties olivat olleet hänen vanhempainsa ruumiita ahmimassa. Näin seisoi Liddy suruunsa vaipuneena, unohtaen kaikki ympärillänsä.
Tämä ei olekaan minulle enää minkään arwoinen ja minä kuolisin niin mielelläni, sillä loppuisihan silloin nämä katkerat tunteet. Minkäpä tähden minä eläisinkään, sillä kaiken muun lisäksi hän on ruwennut juomaan ja siten täydentänyt rikostensa sarjan.
Mikähän tästä perästä tulee, mikä minut perii! Voi, Jumala armahda, mikä kosto tästä minulle tulee, kun semmoiseen syntiin... Tuolta kotoa ne olivat lähteneet matkaan nämä katkerat muistot. Hän ajatteli, että jos tämä olisi pakomatka toiseen maan ääreen, kauas niistä... Mutta ei sitä voinut paeta, se seurasi mukana, niin ihan mukana.
Eikö hän tietänyt, että paroni hänen kuolemansakin jälkeen olisi kostava nuorelle vaimollensa loukatun kunniansa ja hyljätyn rakkautensa? Eikö hän tuntenut paronia mieheksi, joka ei milloinkaan antanut anteeksi hänelle tehtyä solvausta ja jonka viha ja kostonhimo olivat yhtä sammumattomat? Kapteeni raukka oli hirveän tukalassa tilassa ja ne tuskat, joita hän kärsi, olivat sanomattoman katkerat.
Kuinka oli hän itse sitä vastoin menetellyt, hän, joka tiedon ja taidon kautta oli toista paljoa etevämpi? Katkerat omantunnon nuhteet täyttivät hänen mielensä, ja hän oli iloinen, kun lääkärin tulo keskeytti tuskallisen tilan ja antoi hänen ajatuksillensa toisen suunnan. Lääkäri tutki sairaan huolellisesti, sitoi hänen pudotessa saadut haavansa ja määräsi edellä kaikkea lepoa ja hiljaisuutta.