Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Enkeli vastasi: "Isänmaanne on teidän jalo äitinne, joka teitä kasvatti, rakasti ja paraat antimensa teille lahjoitti. Hänen mieltänsä te pahoititte, mutta nämä toiset olivat hänelle iloksi. Lapset! muistakaa, että Isänmaanne on todistava toimistanne nyt ja tulevinakin aikoina!" Tällainen se tarina oli. Mitä ajatuksia se meissä herättää?
Onni kumminkin, ettei vanha äitini tästä mitään tiedä, sillä mitä hän nyt ajattelisi pojastaan, jonka hän kasvatti niin yksinkertaisesti ja semmoisessa ankarassa kurissa? En mistään hinnasta häntä nyt tahtoisi kohdata, se on varma. JANNE. Minä tulen, minä tulen. Ei, se on mahdotonta, minä en voi Lauralle mitään sanoa Aivan kuin olisit voisi myönyt ja
"Hän loi meidän, valitsi meidän, eroitti meidän muista, kasvatti meitä, että me tulisimme hänen kansaksensa. Hänen kansanansa me olemme eläneet. Koko hänen menetyksensä meidän suhteen on tarkoittanut tätä. Kun olimme hänen unhottamaisillamme, saatti hän meidän takaisin. Kun todesti epäjumalia palvelimme, hän rankaisi meitä.
Hän ei ymmärtänyt surun syytä niin kauvan, kun petäjä kasvoi ja metsä kasvatti marjoja. Mutta kun porsas myytiin, ruuhi jäätyi kiini järveen ja marjat jäivät lumen alle, silloin ymmärsi Johannes, ettei syyttä isä surrut kesällä, ettei äiti syyttä itkenyt. Kun anoppi joulun alla kuoli, kadotti Johannes ajaksi ilonsa.
Hän piti huolta siitä, että poika sai hyvän kasvatuksen, ja kun hän oli varttunut mieheksi, otti kalifi hänet palvelukseensa ja osoitti hänelle aina suurta suosiota ja hyvyyttä. Suuressa valtakunnassa itämailla hallitsi kauan aikaa sitten vanha kuningas, joka rakasti suuresti alamaisiansa. Siksipä hän kasvatti myös pojastansa hyvän hallitsijan ja antoi hänen oppia ja kehittää lahjojansa.
Tuosta oli jo oikein iloinnut edeltä käsin ja nuhdellut itsensä siitä, että ennen oli niin itseänsä syvän murheen alaiseksi antanut, kun asuttiin hyväin ihmisten keskellä... Maksettiinhan palorahaa rikkaillekin, niin tietysti köyhille siinä. Ei tullut akkaparka ajatelleeksi, eikä uskoneeksi kun tuota toivoansa kasvatti, että edeltäpäin vakuuttaminen niin välttämätöntä olisi ollut.
Väki itse kylvi, kasvatti eli istutti ja keitti ruokansa; itse he kehräsivät, kutoivat ja valmistivat vaatteensa, kotikasvoista hampuista ja pellavista; tekivät itse pöydät, penkit, tuolit ja lautaiset; kaapit j.n.e.; korjasivat ja paransivat itse huoneita ja kaikkia kaluja ja työ-aseita.
Kuningas lapsen otti, Sill' antoi nimen Posthumus Leonatus, Kasvatti, teki kantapojakseen, Opetti kaikki, mitä sen-ikäinen Omistaa saattoi; laps sen otti vastaan, Niin kuin me ilmaa, heti tarjomalta. Jo kevät sadon soi.
Samalla, kuin hän täten kasvatti itseään, tuli tuo hänen vanha ominaisuutensa hänelle tavallaan hyödyksikin. Hän ei iskenyt kiveen, ei rajusti syöksynyt suin päin päätöksineen esiin, hän tuli varovaksi.
Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle: luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria laivan laskemasijaksi, merimiesten pään menoksi. Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen, ilman pielet pistettynä, maat ja manteret sanottu, kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin. Viel' ei synny Väinämöinen, ilmau ikirunoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät