Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Oli jouluaatto, ja monista ajoista oli Antero tullut muutamiksi päiviksi kotiin. Löfving ja hän olivat päättäneet lähteä kolmantena joulupäivänä ryöstämään suurta kuormastoa, jota kasakat kulettivat sisämaahan. Siihen aikaan ei kukaan rohjennut asua maantienvarrella eikä kylissä, ja sentähden olimme mekin laittaneet suojan erämaahan.
Kiukustuneena karkasin pystyyn ja laukaisin muskettini heitä kohti. Kuin paholaisen siivillä hävisivät he heti takaisin saarelle. Sielläkin oli siis vihollisia ja nämä olivat arvatenkin etuvartijoita. Suo siellä, vetelä täällä! Mutta täytyihän jonnekin yrittää. Juoksin siis syrjään kaartaen samalle saarelle, jonne kasakat olivat hävinneet.
Sittemmin siirtyi puhe myöskin siihen mitä oli tapahtunut edellisenä iltana, ja mainitsi hän erityisesti kuinka vähän oli tarvittu, että oli syntynyt mitä hirvein sekasorto, eipä ollut tarvittu muuta kuin, että joku pahansuopa tai pahoin pelästynyt ihminen oli nostanut huudon: "kasakat tulevat!" silloin oli kaikki ollut valmista.
Pian huomasin kuitenkin nuotioiden suhteen erehtyneeni. Kasakat olivat nimittäin saaneet käsiinsä muutamia lehmiä, joita he nyt ryhtyivät pihalla teurastamaan, ja nuotiot oli viritetty lihojen paistamista varten.
Ja kuin pastori minulle kädellä ja suulla lupasi minun rakasta Margareettaani suojella, ja ehkä vielä Turkuunkin saattaa, kunne hänen seurakunnan asioiden tähden pian matkustaa täytyi, niin koska minä hänelle ainoasti pahaa, enkä hyvää tehdä taitanut, otimme me pian jäähyväiset toisiltamme, sittenkuin me pappilaan ehtineet olimme, ja lupasin minä häntä ennen pitkää Turussa taasen nähdä; ja hiivin minä sitten toisen kautta takaovesta ulos, jättäen kasakat, ilman että minä heitä kyydistä kiittää huolin.
Minä sanoin tosin: sotajoukko ei ole vielä valmistunut kapinaan nousemaan. Ei kyllä ole valmistunut, mutta he itse eivät ole vallankumoukseen valmistuneet, he eivät tiedä, että vallankumous vaatii miehekkyyttä, mutta minä sanon: näyttäytyisipä vaan parikymmentäkin kasakkaa... Totisesti, Kerttu, muistatko mitä tapahtui Senatintorilla, kun viimeiksi kasakat ihmisiä ajoivat?
Sotajoukot luopuivat kenraalistaan, joka pakeni päämajaan Mohileviin, missä hänet 14 p. syyskuuta vangittiin. Sama kohtalo kohtasi Denikiniä ynnä muutamia muita kenraaleja, jotka olivat menneet Kornilovin puolelle. Vain Kaledin pysyi vapaana, koska kasakat kieltäytyivät häntä luovuttamasta.
Asunnoista pakeni joukottain miehiä, vaimoja ja lapsia metsiin, jättäen kaiken omaisuutensa ryöstettäväksi ja poltettavaksi. Tosin koettivat Venäläiset estää heidän pakenemistansa ja heidän onnistuikin pidättää muutamia, mutta useimmat pääsivät hiipimään pakoon, kun he ensin olivat varustaineet aseilla. Siellä täällä ampuivat jääkärit ja kasakat pakenevia, mutta harvoin heidän luotinsa sattuivat.
Puolalaiset lehdet eivät voineet estää sitä, että sotajoukot peräytyessään polttivat kyliä, kauppaloita ja tehtaita, että kasakat piiskallansa ajoivat tuhansia talonpoikia maantielle, vaeltamaan itää kohti. Monta kertaa vihollisen odottamattoman nopea ilmestyminen pelasti väestön joutumasta kuljetetuksi vieraaseen maahan.
Ja kasakat huusivat: kolii, ja heittivät häntä kujalta keihäillänsä. Ja koska hän oli savun ja tulen läpi kantanut äijän ulos, ja sammuttanut hänen partansa, vangitsivat kasakat Heikin, sitoivat hänen kätensä satuloihin ja veivät hevosten välissä pois. Ja ihmiset riemuiten huusivat: nyt on Riikki kiinni!
Päivän Sana
Muut Etsivät