Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Mutta hänen piti jatkaa ja hän jatkoi. Silloin vilkaisi kanttori edesmenneiden jälkiä ja haukotteli. Hän olisi mielellään noussut, vaan miks'ei lähtenyt hra kirkkoherra? Luennon loppuun piti hänen istua kirkkoherran vieressä ja harjoitella äänetöntä laulua. Ja hra kirkkoherran rouva ja hra kanttorin rouva ne hikoilivat suuttumuksesta.
"Malttakaas, malttakaas!" kiljahti hän nostaen kätensä pystyyn. "Te ette saa kivittää Herran huonetta!" Mutt' Alits Virtotak juoks esille ylös nostettu suksisauva kädessään ja tarttui pojan käspuoleen. "Miss' olet ollut?" ärjyi hän. "Kanttorin kotona," vastas Aiken Judnir. "Minun kaikin mokomin täytyi saada Jumalan lohdutusta uudenvuoden päiväksi."
Mutta usko minua, ei minulla ollut vähintäkään tietoa siitä, että sinä olit kanttorin elämän ehto. Ja jos niin on, niin olethan sinä itse hänen kuolemaansa syypää, sillä enhän sinua toki ole ryöstänyt, vaan sinä itse olet vapaaehtoisesti minulle tullut, niin ainakin olen tähän saakka luullut. HANNA, käsiään väännellen. Niin, niin, siinä olet oikeassa, minä myöskin olen syypää!
Vaikka kanttorin teki mieli huomauttaa sitä, ettei Alholan vaari ollut oikein perehtynyt uudenaikaisiin sivistysrientoihin, ei hän kuitenkaan sitä tehnyt, koska kaikkia näkyi huvittavan Alholan vaarin puhe. Sen huomasi vaari itsekin, sylkäsi ja kertoi laveasti, minkä näköinen mikin kissanpoika oli ollut ja kuinka ne vinkuivat pussissa, kun hän kantoi ne veteen.
Kesä kului, mutta ei ainoatakaan viikkoa, jolloin ei Amadeus kaupungista tullut laulamaan Violettan kanssa sillä tämä lauloi suloisella, koristelemattomalla äänellä kaikenlaisia vanhoja lauluja sekä haastelemaan vanhan kanttorin kanssa Sebastian Bachista ja kertoelemaan Haydn ukosta.
Ellen huokasi syvään ja heitti lakanan kulmaa yli kuolleen kasvojen. Tule lapseni! sanoi tohtori. Se näky ei tee sinulle hyvää! Minä olen nähnyt! sanoi Ellen ja meni ulos huoneesta. Kun maahan-paniaiset olivat ohitse ja saattojoukko oli jättänyt kirkkomaan, kääntyi pappi Ellenin puoleen, joka seisoi kuorissa kanttorin vieressä.
Kun huhu Kautokeinossa levisi, ett' André muukalaisen mukana tulee ulkomaille menemään, niin nytkös väkeä virtaili kanttorin kotihin. Jok' ainoasta tuntui kuin jos joku osa hänen omasta lihastansa ja verestänsä olis ulos reväistävä. Eikö hän ollut heidän yhteinen lapsensa ja veljensä? Eikö heillä kaikill' ollut omistusoikeus hänehen? "Mikä sulorunoisuus?
Minä menen ja kirjoitan uuden ja oikein kauniin, niin ideaalisen, ettet sinä koskaan voi niin ideaalisesti puhua. HURMERINTA jää katsomaan kanttorin jälkeen. Hyvää päivää! Oo, rouva Danell! Anteeksi, minä en huomannutkaan. Hyvää päivää! ROUVA DANELL. Minä nyt tulin tuomaan teille sen, mitä pyysitte. Mitä! ROUVA DANELL. Muistinko väärin? Viisisataa te sanoitte, vai olenko muistanut väärin?
Kanttorikin teki pois lähtöään ja meni hyvästelemään emäntää. Mutta emäntä kielsi kanttorin vielä jäämään illalliselle. Joukko suurimpien talojen isäntiä jäi myöskin vielä asiasta keskustelemaan, sillä jos oli joukossa myöntyviä, oli siellä myöskin henkivakuutuksen ankaria vastustajoita. Seuraavana aamuna läksi kanttori kiertoretkelleen pitäjälle.
Tässä se nyt on Antero, sanoi Karoliina. Tämä on kanttuurska, entisen kanttorin leski ja hänen tyttärensä Emma. Ei taida Antero muistaa kuinkapas muistaisikaan, vaan on Antero monet kerrat minun sylissäni istunut. Heidän molempien, äidin ja tyttären, kasvojen ilme oli ystävällinen ja avonainen ja kädenlyönti pehmoisen hellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät